Jussi Halla-ahon johtama perussuomalaiset jatkaa tasaisen varmaa kirimistään mielipidemittauksissa. Puolue on jo selkeästi johtava oppositiopuolue Suomessa ja tavoittelee vakavasti maan suurimman puolueen asemaa.
Kokoomus vastaavasti menettää kannatustaan ja on yli viisi prosenttiyksikköä maan suosituimmasta puolueesta SDP:stä perässä.
Viimeksi Ylen teettämä mielipidekysely kertoi kehityksestä, joka on näkynyt myös aiemmin tehdyissä mielipidemittauksissa.
Suomessa käydään kuntavaaleja huhtikuussa. Kun muistetaan, että perussuomalaiset sai edellisissä kuntavaaleissa 8,8 prosentin kannatuksen, ei vaadita suurtakaan asiantuntijaa, kun puolueelle voi ennustaa suurta kannatuksen lisäystä.
Perussuomalaisten ongelma kuntavaaleissa on riittävän tasokkaiden ehdokkaiden saaminen. Puolueen suosio perustuu paljolti puheenjohtaja Halla-ahon vetovoimaan.
Toki sillä on vaikutusta kuntavaalisuosioonkin, mutta enemmän ratkaisevat ehdokkaat kunnissa.
Viime vaaleissa kokoomus oli suurin kuntapuolue. Jos nyt nähty trendi jatkuu, se menettää tuon asemansa. Ongelmia aiheuttaa myös Helsingin pormestarin Jan Vapaavuoren jääminen pois ehdokaslistalta. Viimeksi hän sai huimat 30 000 ääntä.
Mihin sitten perussuomalaisten suosio perustuu?
Puolue ei ole esittänyt uskottavia lääkkeitä työllisyyden parantamiseen, julkisen talouden kuntoon saattamiseen tai siihen, miten Euroopan taloutta tulisi elvyttää koronakriisissä.
Halla-aho puhuu vain siitä, miten rahaa kaadetaan surutta huonosti taloutensa hoitaneille maille, ja Suomi maksaa enemmän kuin saa.
Kaikki muut puolueet hyväksyvät 700 miljardin elvytyspaketin. Myös ilmastokysymyksissä persut vetävää omaa linjaansa. Halla-ahon mielestä Suomen ei pidä olla asiassa liian kunnianhimoinen. Pienentäkööt Kiina ja muut saastuttajat päästöjään. Suomen rajoituksilla ei maailmaa pelasteta.
Kun vielä liikennepolttoaineiden verotusta nostettiin, sai perussuomalaiset hyvän syyn sanoa, että tavallisten suomalaisten elintasoa kavennetaan ilmastovouhotuksella.
Todellisuudessa polttoaineen hinta ei ole juurikaan noussut, koska raakaöljyn hinta on laskenut jopa enemmän kuin vero noussut.
Pelkistetyt viestit uppoavat siihen kansanosaan, jolla on lähtökohtaisesti negatiivinen suhtautuminen perinteisiin puolueisiin.
Kokoomukselle ei opposition mantteli sovi. Syy on hyvin yksinkertainen. Sillä ei ole uskottavaa vaihtoehtoa hallituksen linjalle. EU:n elvytysrahat se sinällään siunaa, mutta haukkuu hallitusta huonosta sopimuksesta. Ilmastoasioissakin sen periaate on sama kuin hallituksen.
Julkisen talouden hoidon linjauksista ei ole kokoomuksella selvää kantaa. Puheenjohtaja Petteri Orpo vaatii toisessa lauseessa lisää valtion tukitoimia yrityksille, mutta haukkuu samalla valtiontalouden holtitonta velkaantumista.
Työllisyyslääkkeiksi se esittää samoja asioita kuin mistä työmarkkinajärjestöt yrittävät hallituksen perustamassa työryhmässä päästä sopuun.
Kokoomusta on helppo lyödä muistuttamalla, että miksei se pannut näitä asioita kuntoon edellisissä hallituksissa, joissa se oli mukana.
Hallituskritiikissä onkin vahva pakko olla eri mieltä -maku.
SDP:n suosiota siivittää selväsanainen puheenjohtaja Sanna Marin. Hänen suurin uhkansa on hän itse. Liiasta teräväkielisyydestä ja pinnan palamisesta on jo esimakua.
Pauli Uusi-Kilponen
Kirjoittaja on yli 40 vuotta median palveluksessa toiminut lehdistöneuvos