Pauli Uusi-Kilponen: ”Purran puheet ovat kannattajien korville hunajaa”

Pääministeri Petteri Orpo (kok.) saa pitää hatustaan kiinni, kun valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) ajaa puolueensa oikealta ohi.

Purran puheenparret eivät ole sivistysporvaristolle tyypillisiä. Ei korostu hienotunteisuus, ei sivistys. Hän lataa korkealta ja kovaa kansan kieltä.

Ammattiyhdistysliikkeen hän haukkuu maan talouden pahimmaksi jarruksi ja opposition täysin kykenemättömäksi laittamaan maan asioita kuntoon.

Purra on nimittänyt SDP:n ja miksei koko vasemmistonkin Ei-puolueeksi. Mitään ei saisi tehdä Suomen talouden ja työpaikkojen pelastamiseksi.

Kova kieli luo kuvaa vahvasta johtajasta, joka puhuu suoraan ja sumeilematta. Kun oppositio sanoo, ettei Purra ja puolue puhunut mitään heikompiosaisten kurittamisesta, lakkoilun kiristämisestä tai työntekijöiden neuvotteluaseman heikentämisestä ennen vaaleja, hän kääntää puheen Sanna Marinin hallituksen synteihin.

Holtiton rahan syytäminen ties minne, budjettikehysten surutta rikkominen ja säästöjen täydellinen unohtaminen.

Purran mukaan itse asiassa kaikkien leikkausten ja kiristysten syyllinen on edellinen hallitus, ei nykyinen. On pakko tehdä se, mikä jäin Marinilta biletyskiireiden jälkeen tekemättä.

Purran puheet ovat kannattajien korville hunajaa. Hän puhuu sitä, mitä he haluavat kuulla.

Eivät ne halua puheenjohtajaa, joka puhuu yhteistyöstä, kansan yhdistämisestä tai sopimusyhteiskunnan vahvistamisesta. Sellainen puhe kuuluu valtiohoitajapuolueille, eikä sellaista perussuomalaisista koskaan tule.

Perussuomalaiset haluavat olla vastavoima vihervassarimaiselle menolle; holhousyhteiskunnalle, jossa laiskoja ja työhaluttomia paapotaan.

Purra näkee perussuomalaisten vastustajaksi myös suomalaisen valtamedian. Helsingin Sanomat ja Yle kuuluvat hänen kategoriassaan linnakkeiksi, jotka suuntaavat iskunsa perussuomalaisiin ja joissa vihervasemmistolaiset toimittajat toteuttavat omaa agendaansa.

Eivät kannattajat kaipaa syytöksille yksilöityjä todisteita. Vaihtoehtoiset faktat riittävät, kuten ison veden takana tavataan epätotuuksia nimittää.

Joillekin saattaa olla yllätys se, etteivät tiukat leikkaukset ja hyökkäykset ay-liikettä vastaan vie maan suurimmalta työväenpuolueelta kannatusta. Tutkimusten mukaan perussuomalaisia äänestäneissä on enemmän duunareita kuin demareissa tai vasemmistoliitossa.

Itse asiassa perussuomalaisten kannatus on ollut vakaata eduskuntavaaleista lähtien. Populistiselle liikkeelle on tyypillistä, että vahvan ja kovaan retoriikkaan nojaavan johtajan takana seistään horjumatta.

Paljon kertoo Donald Trumpin puhe siitä,että vaikka hän ampuisi ihmisen kadulla, suosio pysyisi.

Purraa voi jo nyt onnitella siitä, että puolueen rivit ovat luotisuorat hänen takanaan. Siihen ei moni uskonut. Enemmänkin odotettiin, etenkin oppositiossa, että ikävät päätökset romahduttavat kannatuksen ja ajavat puolueen kaaokseen.

Perussuomalaisten edeltäjälle SMP:lle kävi niin. Riikka Purran johtama puolue on kuitenkin eri maata. Se ei puhu unohdetusta kansasta, ja sen etujen puolustamisesta. Purra puhuu kurista ja järjestyksestä sekä maahanmuutosta, joka uhkaa suomalaista elämäntapaa ja maksaa veromaksajille maltaita. Kannatukselle on parempaa olla jotain vastaan kuin jonkun puolesta.