Suomen johtavat mediat ovat joutuneet etenkin perusuomalaisten poliitikkojen kritiikin kohteeksi.
Viimeksi eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho ripitti kovin sanoin Yleä. Hän haluaa leikata Ylen rajoituksesta yli kolmanneksen.
Sinänsä on ihan oikeutettua, että Ylen rahoitusta kritisoidaan. Eli saadaanko yli puolen miljardin euron veroilla koottaville rahoille vastinetta.
Halla-Aho ei ole ainoa perussuomalaispoliitikko, joka Yleä arvostelee. Muun muassa eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jani Mäkelä ja puolueen varapuheenjohtaja Sebastian Tynkkynen ovat kritisoineet Yleä.
Silloin mennään kuitenkin kyseenalaiselle tielle, kun rahoituksen leikkausvaatimusten motiivina ovat toimituksen journalistiset valinnat.
Kaikki edellä mainitut pitävät Ylen sisältöjä liian vihervasemmistolaisina. Niitä tekevät perussuomalaisten väitteiden mukaan vihervasemmistolaiset toimittajat.
Väite puoluepoliittisesti painottuneesta sisällöstä on kova. Väitteille ei ole esitetty minkäänlaista tutkimustietoa tilastoineen. Enemmänkin on kyse siitä, että Ylen ajankohtaistoimitukset ovat nostaneet esiin perussuomalaisten entisiä rasistisiksi luonnehdittuja kirjoituksia. Yleensäkin linja on ollut kriittinen.
Enää ei Ylellä toimita kuin entisaikaan, jolloin poliittisesti kootun ohjelmaneuvoston lähtökohta oli poliittinen tasapuolisuus. Silloisen käsityksen mukaan tasapuolisuuden nimissä piti jokaisen puolueen saada saman verran, saman sisältöistä lähetysaikaa.
Journalismille tällainen suhtautumistapa on perin outo. Journalistinen tasapuolisuus merkitsee sitä, että uutiskriteerit ovat samat aatesuunnasta riippumatta.
Kun Ylen ohjelmat täyttyivät keskustan rahoitusongelmista nuorisojärjestösotkuineen, niin keskustasta ei juuri kuulunut väitteitä siitä, miten Ylen ajankohtaistoimitus on heitä vastaan.
Niin sanotut vanhat puolueet ymmärtävät itsenäisen ja riippumattoman journalismin arvon demokratialle. Aina ei ole helppoa niellä kovaa kritiikkiä varsinkaan silloin, kun julkisuus ylittää kohtuuden rajat.
Esimerkiksi edellisen hallituksen pääministeri Sanna Marin (sd.) joutui valtavan julkisuuden kohteeksi juhlimisestaan eli vapa-ajalla tapahtuneesta alkoholihuuruisesta menosta. Hänkään ei asettanut median toimintaa kyseenalaiseksi saati, että olisi sekoittanut siihen toimitusten poliittista värittyneisyyttä.
Tätä ennen Matti Vanhanen koki ovia, kun hänen naisseikkailunsa vuotivat julkisuuteen. Hän ei kuitenkaan hyökännyt sinänsä mediaan vastaan. Kuppi meni nurin vasta, kun hänen naisystävänsä teki paljastuskirjan heidän suhteestaan.
Lautakohusta hän vaati oikeutetusti Ylen toimitusta esittämään dokumentteja siitä, että hän olisi saanut ilmaiseksi rakennusfirmalta tuppeen sahattua lautaa. Vanhanen kritisoi voimakkaasti löyhin perustein tehtyä uutista.
Hän ei siis lähtenyt haastamaan Yleisradion toimintaa sinänsä. Ainostaan ko. uutista ja toimittajaa, joka ei esittänyt Vanhasen mielestä riittäviä todisteita uutisen väitteille.
Vanhanen toimi aivan oikein vaatiessaan toimittajalta faktoja esiin.
Samaa olisi nyt vaadittava perussuomalaisilta. Faktat esiin, eli millä tavalla poliittinen virittyneisyys näkyy Ylen ohjelmapolitiikassa ja miten heidän puoluetta kohdellaan Ylessä eri tavalla kuin muita puolueita.
Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra esitti kritiikkiä erityisesti Helsingin Sanomia kohtaan. Kritiikistä puuttuivat kuitenkin faktat. Hän kyseenalaisti koko lehden sisältöpolitiikan. Hän piti perusteettomana hänen vanhojen kirjoitusten esilletuomista ja leimasi toiminnan ajojahdiksi. Asiantuntijat olivat toista mieltä.
Loading ...
