Mitä lähemmäksi Suomen eduskuntavaalit ovat tulleet, sen epävarmemmaksi moni asia käy.
Pitkään gallupien kärjessä loistaneen SDP:n suosio näyttää laskevaa suuntausta. Viimeisissä mielipidetiedusteluissa puolueen kannatus laski jo alle 20 prosentin.
Kakkosena olevan kokoomuksen suunta näyttää sekin alapäin, mutta paljon loivemmin kuin demarien.
Voittajan viittaa onkin ennenaikaisesti soviteltu SDP:n ylle.
Pitää muistaa sekin, että liikkuvien äänestäjien joukko kasvaa. Viimeisellä viikollakin kolmasosa äänestäjistä ilmoittaa olevansa epävarma, mitä puoluetta tai henkilö äänestää.
Yllätyskortit pitää käsissään perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho.
Hänen puolueensa on joissain gallupeissa kiilannut jo keskustan ohi kolmanneksi lähes 15 prosentin kannatuksella. Persujen kannatukseen on tullut lisää lähes kolmannes lyhyen ajan sisällä.
Keskustasta ja kokoomuksesta vuotaa kannatusta persuihin. Halla-ahon puheet ilmastovouhotuksesta erottavat persut selvästi muista ja keräävät ilmastokriitikoiden ääniä. Muut kahdeksan eduskuntapuoluetta ovat sitoutuneet EU:n ilmastostrategiaan, eli pudottamaan hiilidioksidipäästöt 1,5 prosenttiin ensi vuosikymmenen loppuun mennessä.
Myös entistä jyrkempi profiloituminen maahanmuuttoa vastaan sataa puolueen laariin.
Eikä tässä vielä kaikki. Persut voi jopa ylittää ”herrojen proknoosit” kuten edesmennyt SMP:n puoluesihteeri Eino Poutiainen totesi SMP:n 1970 vaalivoitosta.
Perussuomalaisilla on äänestäjäreserviä, joka uurnille innostuessaan voi mullistaa ennakkoasetelmat ja antaa pitkän nenän gallupeille.
Suomalainen poliittinen kartta hakee nyt uusia muotoja. Enää ei ole kolmea suurta, joista jokainen vuorollaan jäi oppositioon. Nyt kakkua on tullut jakamaan persujen lisäksi vihreät. Keskisuurena on pysynyt myös vasemmistoliitto, joka nuoren puheenjohtajan Li Anderssonin vetämänä on kirkastanut linjaansa vihervasemmistolaisena liikkeenä.
Keskustan kohtalo on kova. Se joutuu kamppailemaan historian huonointa vaalitulosta vastaan. Jos alamäki jatkuu, viime vaalien kannatuksesta voi häipyä jopa kolmannes.
Puheenjohtaja Juha Sipilän voi toki ylpeillä hallituksensa saavutuksilla: valtiontalous on saatu hallintaan, talous kun kasvaa velkaa nopeammin, työpaikkoja syntyi 140.000 ja työttömyys väheni niin nuorissa kuin pitkäaikaistyöttömissäkin.
Poliittista suosiota ei kuitenkaan hankita tuloksilla, jotka vaativat kovia päätöksiä. On puhuttava niistä asioista, joista kansa haluaa kuulla. Kun sitten toiveiden tynnyrit kolisevat tyhjyyttään poliittisen arjen palattua, pettyy kansa, taas kerran.
Sitten ihmetellään, kun politiikka ei kiinnosta ja äänestysaktiivisuus pikemminkin laskee kuin nousee.
Poliittisen elämän muutokset haalistavat myös perinteiset ideologiat eli vasemmisto / oikeisto -ajattelun. Nyt eri ryhmiä jakaa enemmän suhtautuminen maahanmuuttoon, kansainvälistymiseen ja Euroopan integraatioon.
Kansalaisten on entistä vaikeampi löytää omaa poliittista kotia. Ja vielä kimurantimmaksi menee, kun joudutaan väsäämään monen puolueen hallituksia. Kokonaisuus on kompromissien kompromissi, eikä yhdenkään puolueen ohjelma enää ohjaa kokonaisuutta.
Pauli Uusi-Kilponen
Kirjoittaja on 40 vuotta media-alalla toiminut lehdistöneuvos.
Loading ...
