Paavo Väyrysen, 72, poliittiset kiemurat sen kuin monimutkaistuvat iän karttuessa ja kannatuksen laskiessa.
Viime tiistainen uutinen sai monen politiikkaa seuraavan suun sepposen selälleen. Väyrynen ilmoitti, että hänen johtamansa Seitsemän tähden liike on valinnut EU- ja eduskuntaehdokkaakseen Ilja Janitskin, MV-lehden perustajan.
Janitski tuomittiin syksyllä 22 kuukauden ehdottomaan vankeuteen lukuisista rikoksista: törkeä kunnianloukkaus, kiihottaminen kansalaisryhmää vastaan, rahankeräysrikos ja salassapitorikos.
Tuomio ei ole vielä lainvoimainen.
Rikos ei ole Suomessa esteenä ehdokkuudelle. Sopivuus on toinen asia.
Väyrysen mielestä miehen ainoa rikos on valtamedian ja valtaapitävien politiikkojen haastaminen.
Edellä lueteltu rikoslista kertoo kuitenkin muuta tuomion lainvoimattomuudesta huolimatta.
Paavo Väyrysen, valtiotieteen tohtorin, ansiolista politiikassa on pitkä ja kiistaton: 23-vuotiaana eduskuntaan, 33-vuotiaana keskustan puheenjohtajaksi, kahdeksassa hallituksessa ministerinä, EU-parlamentaarikko, keskustan kunniapuheenjohtaja, moninkertainen presidenttiehdokas jne.
Se toinen lista on sitten vähemmän mairitteleva: riidat keskustassa johtivat kansalaispuolueen perustamiseen, seitsemän tähden liikkeen perustamisen kohdalla kävi samoin ja Helsingissä Väyrynen meni valtuustoon kristillisten listoilta, mutta perusti pian oman Terve-Helsinki-valtuustoryhmän erimielisyyksien takia.
Väyrysen suurin ongelma on hän itse. Hän ei kykene näkemään realistisesti omaa tilannettaan. Hän ei ole koskaan väärässä ja muut ovat aina, jos ovat eri mieltä.
Tämän päivän Väyrysestä tulee väkisinkin mieleen tuulimyllyjä vastaan taisteleva Don Quijote, surkean ja surullisen hahmon ritari.
Väyrynen taistelee poliittisesta suosiosta ja vallassa pysymisestä. Taistelu on yhtä toivotonta kuin tuolla ritarikirjoista hurahtaneella espanjalaisella maalaishidalgolla.
Väyrynen kokee tulleensa politiikassa ja mediassa väärin kohdelluksi, ilman omaa syytään, kuinkas muuten.
Vuoden 1994 presidentinvaalit, ja sen jälkipyykki Väyrysen pesemänä hakee vertaistaan. Paavo oli kakkosena ennakkoäänissä, mutta putosi toiselta kierrokselta.
Tuolloin syntyi käsitys mediapeli, jota Väyrynen laveasti lanseerasi. Hänen mukaansa MTV:n ohjasi uutisoinnillaan äänestäjiä häntä vastaan.
Vuonna 2011 julkaisussa kirjassaan Väyrynen kertoi, miten hänet ymmärrettiin väärin. Hän väitti tarkoittaneensa, että johtavat poliitikot käyttävät väärin hyväkseen mediaa. Media itsessään ei ole syypää.
Mitä sitten Paavo Väyrysen Seitsemän tähden liike ajaa? Hänen suullaan liike haluaa koota yhteen suomalaisia, jotka haluavat vahvistaa maamme itsenäisyyttä.
Sikäli tämä on johdonmukaista jatkoa Väyrysen linjauksille. Olihan hän kova EU-jäsenyyden vastustaja ja piti eduskunnassa vuonna 1994 maratonpuheen jarruttaakseen jäsenyysäänestystä. Silloin jännättiin, kumpi kuukahtaa ensin, Väyrynen vai puhemies Riitta Uosukainen.
Väyrynen lähti kuitenkin eduskunnan päätöksellä EU-parlamenttiin ja oli siellä vuoteen 2007 asti.
Paavo Väyrystä voidaan pitää Suomen erikoisimpana poliitikkona.
Titteli olisi jäänyt saavuttamatta, jos keskustan kunniapuheenjohtajuus olisi rauhoittanut hänet muistelmien kirjoittamiseen ja tuen antamiseen nuorille, nouseville keskustalaisille.
Nyt puhuttaisiin enemmän valtiomies Väyrysestä kuin surullisen tai surkean hahmon ritarista.
Pauli Uusi-Kilponen
Kirjoittaja on 40 vuotta media-alalla toiminut lehdistöneuvos.
Loading ...
