Kaksi on jäljellä. Toisesta tulee voittaja ja Suomen uusi presidentti, toinen nielee tappion katkeraa kalkkia.
Pekka Haaviston ja Alexander Stubbin kaksinkamppailu on kahden kokeneen, sujuvasanaisen poliitikon mittelö, jossa keskustelu on sävyisää ja vähän väritöntäkin.
Eroja herrasmiesten välillä on vaikea löytää. Molemmat ovat liberaaleja arvoiltaan ja liikuttavan samaa mieltä niin talous- kuin ulkopoliittisissa asioissa.
Äänestäjät joutuvat kuitenkin punnitsemaan heidän välillään ja miettimään, mikä ehdokkaita erottaa. Silloin esiin nousee asia, jota on vältelty laajemmin julkisuudessa: Haaviston seksuaalinen suuntautuminen.
Kun Ylen vaali-illan tuloslähetyksessä kissa nostettiin pöydälle ja keskusteltiin Haaviston seksuaalisen suuntautumisen mahdollisesta merkityksestä äänestäjille, somessa älähdettiin. Kaiken tasoiset somejulkkikset pöyristyivät, kun presidenttiehdokkaan homoseksuaalisuudesta kehdattiin puhua.
Totuus on, että liki jokainen äänestäjä on sitä miettinyt ja tehnyt oman ratkaisunsa.
Suuri kansa osaa ajatella fiksusti ja maalaisjärjellä – ja siksi olisikin toivottavaa, että Suomessa osattaisiin keskustella sivistyneesti myös jostain syystä vaikeaksi ja herkäksi koetusta asiasta. Haavistolle asia ei varmasti ole herkkä tai vaikea, vaan luonnollinen osa häntä itseään.
Vaikenemalla ei voiteta mitään. Olisi puhdistavaa ja rohkeaa tuoda kansan syvät tunnot avoimesti esille. Että mitä siellä Savon sydämessä oikeasti mietitään, jos Linnan juhlissa seisoo miespari kättelemässä sotaveteraaneja. Tai miten käy valtiovierailuiden maissa, joissa homoseksuaalisuus on vaikkapa rangaistavaa?
Avoimella keskustelulla vältettäisiin ääripäiden älämölöä ja syrjintääkin.
Jokainen meistä varmasti tietää ja ymmärtää, ettei kenenkään seksuaalinen suuntautuminen määritä ihmistä tai hänen osaamistaan esimerkiksi työssä. Mutta joskus sekin itsestäänselvyys olisi hyvä sanoa ääneen.
Pääkirjoitus
Loading ...
Pääkirjoituksen kirjoittaja on itse samoin jollain lailla seksuaalinen olento, kuten jokainen homo sapiens -lajin otus Mitä ihmeen keskustelemista Alex Stubbin tai juuri Pekka Haaviston seksuaalisuudessa oikein on?
Ninalle,
Juurikin se, että suomalaisista osa on elänyt aikakausina, kun homoseksuaalisuus oli luokiteltu mielenterveyden häiriöksi, perversioksi ja poikkeamaksi. Erityisesti fundamentalisti – konservatiiveille on pakonomaista yrittää tuputtaa arvojärjrstelmäänsä kaikkia koskeviksi laeiksi.
Esim tv7 muuten herttainen pappa, vaikutti vakavasti häiriintyneeltä kertoessaan olevansa joku nykyajan profeetta. Jumala oli antanut useita ’viestejä’ jotka hän kirjoitti eduskuntaan. Ja sanoma on tasoa, että (rakkauden)Jumalan vihan malja on nyt täynnä ja homoparien vihkimiset jne. Tulevat aiheuttamaan tyyliin suomen miehityksen… mitähän pahaa olikaan sitten maailmansotien aikana tehty…
Täällä on myös liberaaleja ihmisiä, jotka pelkäävät, ettei maailma ole valmis, mutta Haavisto on jo avoimesti homoseksuaalina tehnyt ulkopolitiikkaa maissa, joissa homoseksuaalisuudesta saa kuolemantuomion.
Tyhmien ja pelkurien takia siis olisi parempi, että näistä keskusteltaisiin, siinä missä nykyjonnet ovat sivistyneempiä ja ymmärräväisempiä, löytyy paljon ikääväntyneessä sukupolvessa ihmisiä, joiden käsitykset ovat yhä jääneet keskiajalle ja kaikki muutokset ovat suurin uhka mitä vain olla voi.
Fundamentalistit, eli lampaita ihannoivat omaksuvat suoraan USA:sta mielipiteensä. Eli antigender, islampfobia, aitoavioliitto jne. Heidän käsitys sananvapaudesta on, että vain heidän kanssaan samaa mieltä olevien vapaudet tulisi toteuttaa.
Typerimmät toistavat toinen toistaan surkeampia perusteluja näille. Esimerkiksi ’feminismin’ ja seksuaalisen liberalismin väitettiin olevan mm. Rooman imperiumin tuhona. Kun kysyin, miten paljon sitten sillä oli vaikutusta, että Rooma ja kristinusko yhdistyivät poliittisesti, eli miksei katsotaan tuhon syynä olleen kristinuskon ja politiikan sekoittuminen, niin väittävät meni kalpeaksi ja häpeissään vaihtoi puheenaihetta. Aikuiset ihmiset eivät vaivaudu ajattelemaan, on helpompi omaksua virheellisiä argumentteja, jotka ylläpitävät vääristynyttä maailmankuvaa.
En muuten haluaisi kirjoittaa näin ikävään sävyyn mistään ihmisryhmästä, mutta olen ollut yksi heistä itse ja kuunnellut toinen toistaan törkeämpiä valheita lapsesta asti. Populismi elää ja paska myy hyvin. Leo Meller ja vastaavat Harhaanjohtajat, jotka opettavat, miten elää, mutteivät elä, miten opettavat. Toki rikastuen samalla mukavasti.
Nämä ajatusparasiirtiset aivoviukset on vaikea kitkeä ja erityisesti siksi nämä ryhmät ovat nyt pelosta kalpeana, sillä heidän valtansa aika on ohi eikä paluuta ole. Esinieen aika on tullut.
Fundamentalistit menettävät maailmanherruutemsa pala palalta. Siksi he kokevat uhkana liberaalin kristinuskon, kulttuurin muutokset jne. Ja noita ihmisiä on vielä suomessakin jonkin verran. USA taas herätysliikkeet, mormonit jne. Taitavat yhä muodostaa merkittävän osan. Siellä ei presidentiksi pääsisi ikinä ateisti. Sen sijaan valta annetaan ihmisille, jotka ovat varmoja, että Jeesus palaa seuraavan 50v päästä ja että maailmanloppu on tulossa. Joten tuollaiset ihmiset voivat olla äärimmäisen vaarallisia päätöksenteossa, jotka vaikuttavat ihmiskunnan tulevaisuuteen. Ei siksi yllätä, että ilmastodenialismi yms. Roska on vastaavien rahakkaisen fundamentalistien kyvyttömyyttä kriittiseen ajatteluun hyvöksiköyttävien ihisjätteiden aikaansaannosta. 93% tutkijoista ja sadat tuhannet tutkimuksen eivät merkitse mitään.
Uskon rauha koskee vain heidän oppejaan.
Aina voi lohduttautua, että on eniten oikeassa ja että saa paremman kohtalon seuraavassa elämässä. Mutta sen oivaltaminen, mitä todella tarkoittaa elää, niinkuin toivoisi muidenkin elävän ja kohdella toisia, miten vastaavassa tilanteessa toivoisi kohdelluksi tuleman tarkoittaa empaattista älyä ja tässä on parannuksen varaa itse kenelläkin ja varsinkin niillä, jotka sellaista opettavat.
Jesus Slaves