Syksyn koittaessa on ihastuttavaa karistaa Suomen tomut jaloista ja suunnata Espanjan lämpöön nauttimaan aurinkokylvystä. Ilman kasvukipuja ei tosin muutto etelän lämpöön ole sujunut.
Heti toisena päivänä yksi kupeideni hedelmä hypellessään liukastui ja venäytti nilkkansa. Onneksi mukana oli yksi jääkylmä olut, jonka saatoin asettaa loukkaantuneen kintun ensiavuksi. Tovin kuluttua kylmä retkiolueni oli muuttunut jalanlämpöiseksi, jolloin myös ensiapu päättyi.
Viikonloppuna suuntasimme rannalle, jonne itsepäisesti otin jälleen kylmää olutta evääksi. Nyt kuitenkin varauduin kahdella tölkillä. Avattuani juhlallisesti jääkylmän oluen meren leppoisten maininkien liplatellessa, iskee myös yllättävä tuulenpuuska heittäen hiekat silmille ja pahaenteinen ropina paljastaa, että tölkin sisältö on muuttunut santavarastoksi. Selätin ongelman epäsuomalaiseen tyyliin kaatamalla hiekkalagerin pois ja korkkasin uuden. Pienen takaiskun jälkeen sain viimeinkin siemaistua suullisen mallasjuomaa. Kylläpä se olikin hyvää, enää ei edes sylki pölissyt.
Rantavedessä nilkkaansa paranteleva teini etsiskeli leipäkiviä ja hän onnistui niitä varsin menestyksekkäästi nakkelemaan, kunnes näin punaisen vanan valuvan pitkin toipilaan kättä. Kiven reuna oli tehnyt viiltohaavan sormenpäähän, ja siitä varsin reippaasti pulppusi verta. Ei siinä muu auttanut, kuin pikaisesti vedellä viruttamaan haavaa ja pyöräyttämään sukka sormen suojaksi. Tällä välin perheen pienin oli keksinyt piilottaa simpukoita oluttölkkiini.
Illalla paljastui vielä yksi yllätys, kun havaitsin pakarani palaneen. Onneksi jääkaapissa oli vielä kylmää olutta. Viilentää mukavasti palovammoja, ja kun tölkki on lämmin, on ensiapu päättynyt.
Tiina Jokinen
Loading ...
