Olen lähiaikoina keskustellut useita hetkiä erilaisista lähtökohdista tulevien ja olevien ihmisten kanssa. Kohtaamiset ovat saaneet minut pohtimaan ihmisarvoa, moraalia ja oikeusvaltion käsitteitä ja arjessa sitä, miten kohtaamme toisen ihmisen ja miten arvotamme toisia ihmisiä tai millä tavalla näemme yhteiskunnan ja erilaiset yhteiskuntajärjestelmät.
Yleisessä tavanomaisessa suomalaisessa hyvinvointivaltiossa elävänä ” keskiverto” kansalaisena ei useinkaan tule ajatelleeksi yhteiskunnallisia rakenteita ja niiden vaikutuksia elämäämme, ennen kuin tulee ongelmia tai elämäntilanne, jossa tulee kosketuspintaa lainsäädännön kautta viranomaisiin ja päätöksentekoon.
Moraalissa on kyse siitä, miten käsitämme hyvän ja pahan mikä on oikein tai väärin. Kun taas etiikka pyrkii kuvaamaan ja selittämään oikeasta ja väärästä että minkä tulisi olla moraalisesti oikeaa ja hyvää toimintaa. Näiden määritelmien kautta yhteiskuntaa pyritään pitämään yllä vahvan oikeusvaltion keinoin.
Oikeusvaltio on valtio, jonka toiminta on sidottu oikeuteen ja joka ei puutu mielivaltaisesti yksityisten vapauspiiriin. Yksilön asemaa suojaavat suhteessa sekä valtioon että muihin yksityisiin perustuslaissa säädetyt perusoikeudet.
Kun ihminen on tarpeeksi kauan ollut yhteiskuntajärjestelmän ja lainsäädännön ulkopuolella, niistä muodostuu toinen todellisuus ja usein myös vihollinen. Tästä syystä myös moni epäoikeutta kokenut yksilö voi menettää uskon oikeusvaltioon ja lainsäädäntöön sekä sitä toimeenpaneviin instituutioihin ja viranomaisiin.
Puolestaan ihminen, joka on koko ikänsä noudattanut yhteiskunnan sääntöjä ja normeja, ollut kuuliainen lainsäädännön edessä ja maksanut osaltaan esimerkiksi hyvinvointivaltion mahdollisuutta turvata yhdenvertaisuus perusasioissa huolimatta lähtökohdista, voi joinakin hetkinä kokea myös omasta eettisestä näkökulmasta ärtymystä ja vihaa toisin toimijoita kohtaan, jopa yksilöinä.
Ihmisarvo tarkoittaa ihmisyyteen perustuvaa yhtäläistä ja pysyvää arvoa kaikilla ihmisillä. Ihmisarvon käsite on ilmaus ihmisten vahvasta halusta kunnioittaa jokaisen ihmisen loukkaamattomuutta hänen teoistaan, yhteiskunnallisesta asemastaan, sukupuolestaan, seksuaalisesta suuntautumisestaan, ihonväristään, kansallisuudestaan, uskonnostaan riippumatta.
Kuinka usein määrittelemme kuitenkin ihmisarvon hänen tekojen tai toiminnan kautta? Lopputulemaksi mietin yhä, mikä on ihmisarvo ja ihmisarvoinen elämä. Saako sen jokainen myös yhteiskunnalta ja kuinka moni jää oikeusvaltion ja eettisten toimintaperiaatteiden kautta yhteiskunnallisen ihmisarvon ulkopuolelle?
Loading ...
