Viime perjantaina Dingo-yhtyeen johtohahmo Neumann esiintyi Fuengirolassa loppuunmyydylle salille. Tunnelma oli iloinen, jopa railakas. Kun esityksen loppupuolella päästiin yhdessä laulamaan Levoton tuhkimo -kappaleen kertosäettä, alkoivat pöydät kaatuilemaan ja tunnelma muistutti etäisesti 80-luvun dingomaniaa.
Myös ensi viikonloppuna Fuengirolassa eletään nostalgian voimalla. Suomessa on jo 30 vuotta toiminut Back to sixties -niminen yhdistys, joka järjestää tapahtumia kultaisen 60-luvun musiikin ympärille. Yhdistys rantautuu nyt ensimmäistä kertaa Espanjaan ja näyttää siltä, että nostalgian nälkäisiä musiikin ystäviä riittää. Ennalta ilmoitetut tilaisuudet on käytännössä loppuunmyyty, esiintyjille buukattiin ylimääräinen keikka lauantai-iltapäivälle.
Nostalgiassa ei ole mitään pahaa eikä noloa. Mikäpä oikeasti olisi mukavampaa kuin rentoutua hyvässä seurassa kuunnellen tuttua musiikkia. Kertosäkeisiin on mukava yhtyä, kun jokainen osaa ne ulkoa etu- ja takaperin.
Mielenkiintoista on se, mitkä asiat kulloisestakin ajasta muuttuvat kultaiseksi nostalgiaksi. Järjestetäänkö neljänkymmenen vuoden kuluttua bileitä, joissa porukka muistelee kummallista pandemiavuotta maskit kasvoillaan? Nostetaanko Putin nostalgisesti jalustalle vuosikymmeniä hänen sekoilujensa jälkeen. Tuskinpa, nostalgia liittyy yleensä mukaviin ja harmittomiin asioihin kuten vaikkapa populaarimusiikkiin.
Ajassa kannattaa elää ja nauttia nykykulttuurista, mutta vanhojen muistelu on myös kivaa. Sitä paitsi, muistilokeroiden kaiveleminen aktivoi aivosoluja ja toimii sitä kautta mainiona lääkkeenä esimerkiksi muistisairauksia vastaan.
Pääkirjoitus