Ikääntyessä tulee muutamia tosiasioita eteen. Yksi on muistin hiipuminen, ainakin nimien suhteen.
Ei se kyllä mielestäni mitään ihmeellistä ole, aivot vaan ei enää halua tallentaa turhia asioita, että tärkeille jää enemmän tilaa.
Itse koitan helpottaa keskustelijan muistia pienillä vihjeillä, mikä se minun nimeni olikaan, esimerkiksi en ole veljeni Pauli. Tämä sen takia, että monesti joudun miettimään keskustelun aikana mikä tuon ihmisen nimi olikaan.
Oma nimeni on ainakin lehtemme lukijoille helppo muistaa, kun pärstäni loistaa lehden ”apinalaatikossa” viikosta toiseen.
Jonkun nimen muistaa hyvin helposti, toisen nimen unohtaa, kun selkänsä kääntää, jopa sitä ennen. Kasvomuisti toimii paremmin.
Mutta mitä, jos jättäisimme nimet kokonaan pois käytöstä muissa kuin virallisissa asioissa? Mitä merkitystä ylipäätään on nimellä vapaa-ajan asioissa?
Ihmisen virallinenkin nimi muuttuu epäviralliseksi lempinimeksi aika nopeasti. Mitä enemmän lempinimiä, sitä rakkaampi ihminen (koeraki) on.
Olisiko parempi, jos emme taistelisi nimien muistamisen kanssa, vaan olisimme kaikki No Nameja. Täällä Aurinkorannikolla se voisi toimia hyvin vaikka juorujen poistaja, tai ainakin vähentää niitä.
Kuka teki mitä hä? No name. ”Ettekö tiedä kuka olen” -tyypit saisivat hekin pikkuisen nokilleen. Asia on tärkeä, ihmisen nimi ei.
PS. Liikaa iholle voi tulla tuiki tuntematon myös nimellä makeilemalla, niin kuin aikoinaan Valituilta Paloilta tuli kirjeitä otsikolla: Hyvä Vesa. Se vasta ärsytti.
Vesa Uusi-Kilponen
Loading ...
