Kreikkalainen filosofi Herakleitos (535-475 eaa.) tunnetaan ajatuksesta: ”Et voi astua kahdesti samaan jokeen, uudet vedet siinä jo virtaavat”. Tämä kuvaa osuvasti sitä tosiasiaa, että kaikki on muutoksen tilassa. Mikään ei ole pysyvää! Tätä kuvaa myös toinen Herakleitoksen sanonta: ”Muutoksen maailmassa yksi asia on muuttumaton: taukoamaton muuttuminen”.
Aikamme keskeinen muutostekijä on korona. Se on tuonut tullessaan rajuja muutoksia. On nöyrästi myönnettävä, että aika entinen ei enää palaa! Onko siis mikään enää entisellään? Ehkä ei, mutta haluamme silti kiihkeästi että normaali tilanne palautuisi. Tuosta normaalista käytetään usein nimitystä ”uusi normaali”. Mutta mitä se mahtaa tarkoittaa? Siinä onkin pohtimista vielä pitkäksi aikaa!
Ranskalaisen kirjailija Albert Camus’n (1913-1960) vuonna 1947 ilmestynyt romaani ’Rutto’ kuvaa ihmisten kollektiivista kokemusta taistelussa ruttoepidemiaa vastaan. Se osoittaa, mitä muutoksia yhteinen kärsimys saa aikaan niin yksilöissä kuin yhteiskunnassakin. Kirja oli ilmestyessään aikaansa edellä. On hämmästyttävää miten hyvin se kuvaa ruttoepidemian kulkua ja ihmisten reaktioita muutosten pyörteissä kuin seuraisi oman aikamme koronapandemiaa. Tässä mielessä mikään ei ole tainnut muuttua?
Albert Camus tuo enteellisesti kirjassa myös esille ajatuksen, että vaikka epidemia on lopulta ohi, tilanne normalisoitunut ja ihmiset juhlivat, taudin siemen on aina kuitenkin olemassa. Se voi puhjeta uudelleen, sillä ”ruttobasilli ei kuole eikä häviä milloinkaan”. Tätä samaahan me pelkäämme tänä päivänä myös koronan suhteen.
Eräs muutoksen paradoksi: kaikkea ei voi saada, mutta kaiken voi menettää!
Hannu T. Korhonen
Kirjoittaja on eläkkeelle siirtynyt Luonnonvarakeskuksen erikoitutkija, dosentti
Loading ...
