Presidentti Mauno Koivisto keksi vuonna 1984 verrata toimittajakuntaa sopuleihin. Toimittajat kulkevat laumoissa. Kun joku keksii saaliin, ovat kaikki kimpussa kuin sopulit.
Manu on poissa, mutta sopuli-ilmiö elää. Viimeisin saalis on nimeltään Veikkaus. Menestyvä monopoliyhtiö on mitä sopivin kateuden kohde. Iltapäivälehtien myyntiluvut nousevat, kun sen kimppuun käy.
Veikkauksen monopoliasemasta on ennenkin puhuttu. Taustalta löytyvät ulkomaiset peliyhtiöt, jotka himoitsevat päästä Suomeen. Vaikka maa on pieni, on siinä houkutusta. Suomalaiset pelaavat suhteellisesti enemmän kuin muut eurooppalaiset. Peliriippuvaisiakin riittää enemmän kuin muualla Euroopassa. Tällä perusteella EU pääsee suojelemaan suomalaisia: jotakin teidän täytyy tälle kansantaudille tehdä, vaaditaan Brysselissä.
Mahdollisuudet tehdä jotakin löytyvät kahdelta alueelta. Ensimmäinen on Veikkauksen pelimonopolin purku. Suomalaiset poliitikot ovat kuitenkin pitäneet kiinni monopolista, onneksi. Veikkaus jakaa yli miljardi euroa vuosittain kansakunnan kannalta hyviin tarkoituksiin. Yli puolet menee urheilun, tieteen ja taiteen edistämiseen. Hiukan vähemmän kohdistetaan sosiaali- ja terveysministeriön kautta sosiaalisiin tarkoituksiin. Tuen saajiin kuuluu myös maatalousministeriö, joka jakaa Veikkauksen tuotosta nelisen prosenttia hevoskasvatuksen ja hevosurheilun kehittämiseen. Aika monet järjestöt saavat kiittää toiminnastaan Veikkauksen tukea.
Toinen alue, jolla Veikkaus voi jotakin tehdä on pelihaittojen vähentäminen. Siinä asiassa Veikkauksen johto on ollut aika ylimielinen. Näyttävää olisi peliautomaattien siirto pois markettien tiloista. Ehkä pelaajien pakottaminen tunnistautumaan on viisaampi linja, vaikkei sitä Las Vegasissa vaadittaisikaan.
Sekin kuitenkin pitää muistaa, että on Veikkauksessa jotakin tehty vuosikymmenien varrella. Alkuun yhtiön mainoksissa kerrottiin, että vain Afrikan musta neekeri ei veikkaa!
Todennäköisin lopputulos taitaakin tässä asiassa olla vanha poliittinen viisaus pulmatilanteessa: Eiköhän tehdä niin kuin ennenkin vaan! Ainakin tämä asia olisi viisasta päättää Suomessa.
Jarmo Virmavirta
Loading ...
