Hevonen oli tärkeä kulkuväline ennen auton keksimistä. Teollistumisen ja urbanisoitumisen myötä hevosten määrä lisääntyi merkittävästi myös kaupungeissa. Sen seurauksena myös hevosenlannan määrä kasvoi. Esimerkiksi Lontoossa oltiin ennen auton keksimistä jo vakavasti huolissaan siitä, että hevosen lantaa alkaa olla lähivuosikymmeninä aivan liikaa. Kaupungin johto joutui pohtimaan, minne se kaikki lanta saadaan sijoitettua. Tänä päivänä tiedämme tuon huolen olleen aivan turha. Autojen myötä hevoset katosivat kaupunkikuvasta ja lanta myös.
Tuo esimerkki kertoo siitä että emme kovin hyvin tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Huoli ympäristöstämme on ymmärrettävää. Näkökulmamme siihen on kuitenkin yleensä vain senhetkinen. Kristallipallomme näkökyky on myös sen verran hämärä että emme välttämättä näe tulevaisuuttamme oikein.
Ihminen elää kiinteässä vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Ilmaston ja luonnon monimuotoisuuden muutokset ovat osa meidän itsemme muutosta. Se mitä ympäristössämme tapahtuu vaikuttaa siis meihin. Ekologinen symbioosi on siksi elinehtomme.
Maapallo on käynyt pitkän historiansa aikana läpi monenlaisia muutoksia. On ollut jääkausia ja hyvin lämpimiä jaksoja. Lajeja on kuollut valtavasti sukupuuttoon ja uusia vastaavasti syntynyt. Tieto tästä kaikesta on meissä jotenkin vahvasti iholla. Siksi muutokset herättävät pelkoa ja vastareaktioita. Se on ymmärrettävää.
Muutokset ovat tänäänkin enemmän sääntö kuin poikkeus. Mikään ei ole pysyvää auringon alla, ei edes korona. Mihin maailma on nyt menossa? Sitä emme tiedä. Se lienee kuitenkin varmaa että emme huku hevosen lantaan. Koronan vaikutuksista en ole niin varma?
Hannu T. Korhonen
Loading ...
