Muistatko vielä aikaa ennen pandemiaa? Sitä kun emme tapelleet rokotteista, passeista, maskeista, minun ja sinun oikeuksista ja velvollisuuksista? Kun yskimistä käytettiin pierun peittelemiseen, eikä toisin päin?
Silloin olivat murheet pienempiä. Kuten esimerkiksi tervehtiminen. Selvitäänkö nyökkäyksellä tai käden heilautuksella, vai pitääkö oikein kätellä? Ai mutta toihan on espanjalainen, meneekö tää taas ihan poskipussailuksi?
Suomalaisessa kulttuurissa kasvaneena kättely on ollut aina minulle hyvin luonnollinen tapa tervehtiä. Reipas puristus- ei mikään taikina muttei toisaalta luunmurskaajakaan – hymy ja katse silmiin. ”Terve, mitä kuuluu”?
Pandemia muutti tämän totaalisesti. Maski naamalla saa hymyillä ihan tosissaan, että ystävällinen ele kiipeää varmasti silmiin asti. Kätellä ei passaa, saati poskipussailla.
Fist-bumpillako mennään? Vai olisko nyt kyynerpäähommat?
Sosiaalisessa mediassa olen törmännyt sellaiseenkin ajatukseen, että kättely on vastenmielistä. ”Toivottavasti tämän pandemian myötä päästään lopullisesti eroon tuosta ällöttävästä kättelytavasta” luin.
Siinä tilanteessa se vähän kummastutti, mutta eipä kummastuttanut enää tässä yhtenä päivänä, kun olin Miramarin ostoskeskuksen vessassa. Olen toki saman huomannut ennenkin, mutta nyt kiinnitin asiaan oikein huomiota.
Koska en ole ällöttävä sika, menin luonnollisesti askareiden jälkeen pesemään käteni huolellisesti vedellä ja saippualla. Siinä kuuratessani katsoin kasvavan hämmästyksen vallassa, kun yksi toisensa jälkeen kanssavessailijat poistuivat kopeista ja pisoaareilta muina makkosina käsiään pesemättä. Pohjat veti keski-ikäinen señor, joka poistui pyyhkien käsiään housun reisiin. Rapatessa oli ilmi selvästi vähän roiskunut, mutta mitäpä sitä käsiään pesemään. Kohti ”mehukkaita” kättelyitä mars!
Ehkä tulevaisuudessa pitäisi kättelyn yhteydessä – jos siis edelleen haluaa kätellä – kuulumisten sijaan kysyäkin, että ”pesitkö kädet kun kävit vessassa?”
Janne Leipijärvi
Loading ...
