Näyttelijä Jukka Rasila saattaa saada naurut päin naamansa vaikka kauppareissulla. Sketsihahmoistaan tutulle miehelle tämä on kuitenkin vain ihana asia.
Putous, Kummeli ja Läpiveto. Turun, Helsingin ja Rauman kaupunginteatterit. Aku Ankka, Shrek ja Autot. Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä Jukka Rasilan monipuolisesta urasta televisiossa, teatterilavoilla ja piirrettyjen ääninäyttelijänä.
Miehen ansioluettelossa riittää rooleja ja lajityyppejä laidasta laitaan, mutta Suomen kansalle yksiä tutuimmista Rasilan tuotoksista lienevät Putous-hahmot, esimerkiksi Hänmän, Pilvi Pouta, Sulo ja Touko-Pouko. Rasila tiedostaakin olevansa monen suomalaisen silmissä koominen henkilö.
– Suunnilleen kerran kuussa käy niin, että jossain kauppareissulla joku toinen asiakas purskahtaa nauruun nähdessään minut. Olen tottunut kuulemaan virkkeet: ”Anteeksi, en voi olla nauramatta, kun näen sut. Sun kasvoista tulee niin paljon hauskoja juttuja mieleen.”
Harva tuskin osaisi suhtautua päin naamaa nauramiselle yhtä leppoisasti kuin Rasila.
– Se on oikeastaan ihanaa, että ihmiset osoittavat fiilinkinsä, näyttelijä tuumii.
Rasila myöntää, että joskus sketsileima saattaa rajoittaa muita työmahdollisuuksia.
– Mulle tarjotaan draamaa tosi vähän. Onhan se selvää, että jos Putous-finaalin näkee 1,7 miljoonaa ihmistä ja teatteriesityksen kauden aikana 30 000 ihmistä, niin useimmat suomalaiset tuntevat minut sketsihahmona. Varmasti jotkut draamaohjaajat ajattelevat, että saattaisin tuoda rooliin ja katsojan mielikuviin liian koomisen virityksen.
Näyttelijä on tyytyväinen siihen, että on saanut joka tapauksessa tehdä monipuolisesti erilaisia projekteja.
– Draamasta pidän hyvin paljon, siinä mennään niin erilaiselle alueelle kuin sketsien kanssa. Esimerkiksi edellissyksynä näyttelin Espoon kaupunginteatterissa julmaa ja hirvittävää ihmistä – se oli todella opettavaista ja antoisaa, Rasila kertoo.
Sketsihahmolle ei ole reseptiä
Saattaisi luulla, että vuosikausien sketsikokemuksella syntyy varma resepti, jonka mukaan hauskan hahmon luonti on helppoa kuin kaurapuuron keitto. Rasilan mukaan näin ei kuitenkaan ole.
– Sketsihahmo on niin kuin biisikin – ei voi ennustaa, mikä ihmisiin iskee ja mikä ei. Joskus olen ajatellut rakentaneeni loistavan hahmon, eikä se ole uponnut ollenkaan. Toisella kertaa taas olen ajatellut, että ei tästä tule mitään, ja sitten onkin syntynyt yleisön suosikki.
Jos hitin voisi ennustaa, kaikkihan niitä tekisivät.
Rasila kuvailee sketsihahmon luomisprosessia palapelinä, joka on valmis vasta, kun kaikki palaset ovat loksahtaneet paikoilleen.
– Putouksessa oma mielikuvani hahmostani saattoi olla hyvinkin erilainen, ennen kuin ensimmäisen kerran menin maskiin tai puvustukseen. Heillä oli siellä aina oma ajatuksensa siitä, millainen hahmo on kyseessä. On ollut hienoa oppia luottamaan toisen alan taiteilijakavereihin ja tehdä yhteistyötä. Lisäksi palapelin yksi osa on tietysti aina se teksti, jota esitetään.
Oman inspiraationsa salaisuudesta näyttelijä paljastaa yhden seikan.
– Ihmisiä tarkkailemalla voi keksiä vaikka mitä. Esimerkiksi jos joku kävelee jotenkin hassusti tai pyyhkäisee jatkuvasti hiuksia kasvoiltaan, voi siitä jalostua jokin hauska maneeri sketsihahmolle, Rasila kertoo.
Arjesta irti fresbeegolfilla
Parhaillaan Rasilalla on kolmen viikon näytöstauko Miehenkäyttöopas-komediakiertueesta. Lomaviikot vierähtävät Aurinkorannikolla ja Meksikossa.
– Tultiin ensin tänne rannikolle kollegoideni Mika Räinän ja Tatu Siivosen kanssa frisbeegolfaamaan, ja sitten suuntaan kavereiden ja tyttöystävän luokse Meksikoon, Rasila kertoo.
Näyttelijäkaveruksille frisbeegolf tarjoaa mainion tavan rentoutua kaveriporukalla liikunnan lomassa.
– Maanantaina pelattiin kaksi kierrosta, ja samalla tuli huomaamatta käveltyä 15 kilometriä vuoristossa. Kesäisin kiekot kulkevat mukana keikkamatkoilla, jotta mahdollisuuksien mukaan voi pysähtyä pelaamaan ympäri Suomea, Rasila sanoo.
Marena Ahonen
Loading ...
