Pasanen on onnistunut myymään lakritsia espanjalaisille, ja oma patentoitu brändi Deli Paula on vakaissa lähtökuopissa kohti maan markkinoita. Koronavitsaus tosin hieman suttasi kuvioita.
– Nyt on homma vähän jumissa, mutta kyllä tämä tästä vielä kirkastuu, Pasanen sanoo päättäväisesti.
Vastoinkäymiset eivät sitkeää naista lyö maihin, vaan jonkin idean tullessa tien päähän, takataskussa on nippu muita ideoita, mitä voi lähteä kokeilemaan. Kolmen vuosikymmenen aikana hän on nähnyt valtavasti elämäntarinoita ja etenkin festareita.
– Kesät olen kiertänyt Suomessa myyntitiskin takana festarilta festarille, ja ne juhlat on jo todellakin nähty, Pasanen nauraa hyväntahtoisesti.
Yksi myyntipaikka on kuitenkin ylitse muiden.
– Kaustisen kansanmusiikkifestivaalit! Sinne kun menee, niin ihmiset auttavat ja tulevat kantamaan tavaroita, kun kasaan myyntitiskiä. Se on ihana juhla ja siellä on hyvä henki. Eikä se ole mikään ryyppyjuhla. On liikuttavaa nähdä metrin mittainen pikkuinen ostamassa yhden lakun ja kohta hänestäkin on jo kasvanut esiteini ja yhtäkkiä he ovat aikuisia. Aina he palaavat myyntikojulleni ja hämmästelen, että oho kylläpä sitä on tullut pituutta.
Kolotuksia pakoon
Kolmannen polven helsinkiläinen ihaili Ranskaa. Kieli kiehtoi ja maa veti puoleensa. Lopulta jopa niin paljon, että lukion jälkeen nuori neiti työskenteli kaksi vuotta au pairina viettäen ranskalaiselämää. Silloin piti vielä säätää paljon virastojen kanssa viisumin ja muiden paperitöiden eteen. Lopulta sitten rahavarat tyrehtyivät ja piti palata Suomeen.
– En koskaan ollut ajatellut Espanjaa maana, jossa minulla voisi olla koti.
Yhtäkkiä ruuhkavuodet imaisivat mukaansa ja lopulta ikänsä käsillä töitä tehnyt Pasanen alkoi pohtimaan, että olisiko etelän lämpö sittenkin armollisempi kolotuksista kärsiville jäsenille ja pimeyskin rassasi mieltä.
– Meidän piti tulla tänne ensin yhdeksi talveksi. Poikani oli menossa tuolloin peruskoulun toiselle luokalle. Koulupaikka järjestyi suomikoulusta ja nyt hän on jo lukion ensimmäisellä luokalla.
Yksi vuosi on venähtänyt yhdeksäksi vuodeksi. Mikäli pitää valita, missä hänellä on koti, niin Pasanen valitsee Espanjan.
– On minulla toki Helsingissä asunto ja muumimukit, mutta kotini on siellä, missä sydämeni on. Nyt se on täällä Espanjassa.
Päämäärätietoista pienyrittäjäelämää elävä Pasanen kertoo poikansakin valinneen opiskelupaikkakunnakseen Fuengirolan.
– Hän tietää millaista elämä täällä on. Hänellä oli lukiopaikka myös Helsingissä, mihin olisi voinut mennä.
Vaikeasta koronatilanteesta huolimatta poika kuitenkin päätti lähteä suorittamaan toisen asteen opintoja Espanjaan.
– Päätöstämme kritisoitiin valtavasti, mutta me molemmat tiesimme, mihin päämme pistämme.
Poika päätyi jatkamaan opiskelujaan Aurinkorannikon tuttuun yhteisöön ja koulun jälkeen vapaa-ajallaan hän suuntaa lenkkeilemään meren rantaan leppoisten aaltojen lyödessä vierellä tahtia.
–Kyllähän se äitiä jännittää, että miten täällä oma lapsi pärjää, kun pimeässä kotiin palaa. Toisaalta hänellä on pituutta lähes kaksi metriä, joten jospa rosvot vähän ulkomuotoa säikähtää, Pasanen nauraa.
Joulumaa
Alun perin suunnitelmissa ei ollut makeisten myynti etelän lämmössä. Lopulta kuitenkin kojut nousivat myös Välimeren rannikolla. Kolmen vuoden ajan myyntikojut kiersivät tapahtumasta toiseen. Marbellasta Málagaan. Espanjalaiset kertoivat kysyttäessä, missä on seuraavan päivän markkinat ja Pasanen seurasi sitkaasti mukana. Vuonna 2019 Pasanen päätti hakea myyntipaikkaa Fuengirolan joulumarkkinoilta.
–Tapahtuman espanjalainen promoottori epäili, että osaanko tehdä jouluasetelmia. Silloin pohdin, että mitä hemmettiä? Olen Suomesta.
Lähetettyään useita valokuvia piparkakkuluomuksista, lakuvalikoimasta ja Helsingin keskustassa joulusesongin aikaan sijaitsevasta joulukojustaan, Pasanen sai myyntipaikan. Ensimmäisenä suomalaisena.
– Tein pieniä taatelikakkuja 50 kappaletta ja kaikki vietiin käsistä. Tikkarit ja karkkikepit myin kaikki, lakumeklari hymyilee.
Kielikylpyjä
Espanjaan tulevia suomalaisia Pasanen muistuttaa, että olemme suomalaisia Espanjassa.
–Täällä tarvitsee olla pitkä pinna ja on opittava siihen, että asiat eivät suju kuten Suomessa. Tänne tulevan kannattaa opetella espanjan kieli ja paikallinen small talk.
Kielen opiskelu kuuluu myös Pasasen arkeen.
–Rakastan haastaa itseäni. Kerran minut kutsuttiin kertomaan yrittäjyydestä espanjalaisille. Olin valmistellut mielestäni hienon espanjankielisen esittelyn ja sitten kävikin niin, että he alkoivat kysellä minulta vaikka ja mitä. Eiväthän he hiljaa olleet, kuten suomalaiset olisivat olleet. Sitä kun työntää nokkansa joka paikkaan, niin oppii selviytymään, Pasanen muistelee huvittuneena kielellistä tulikoetta.
Kuka?
- Paula Pasanen
- Kotoisin Helsingistä
- Perheeseen kuuluu poika, joka opiskelee lukiossa Espanjassa
- Motto: Älä koskaan luovuta
Tiina Jokinen
Loading ...
