Kun pääministeri Sanna Marin (sd.) kertoi Ylen Ykkösaamussa näkemyksiään Ukrainan sodasta ja suhtautumisestaan Venäjän politiikkaan sekä presidentti Vladimir Putiniin, meni monelta porvarilta kahvi väärään kurkkuun.
Marin sanoi, ettei demarien linja ole muutoksessa, vaan se on muuttunut perusteellisesti Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Hän toisti kahdesti, ettei sinisilmäisyyteen ole varaa. Hänen mukaansa Venäjä hyökkäsi Ukrainaan täysin perusteetta ja järjenvastaisesti ja Suomen pitää ottaa tämä viesti vakavasti.
Marin luonnehti Venäjän sotarikoksia järkyttäviksi ja epäinhimillisiksi sekä vaati sotarikoksiin syyllistyneitä vastuuseen. Hän vaati myös pakotteiden lisäämistä ja peräsi Suomen mahdollisimman nopeaa irtautumista Venäjän öljystä, kaasusta ja sähköstä.
Marin ei ilmaissut suoraan omaa kantaansa Nato-jäsenyyteen, mutta sanoi monen tunnetun demarin kääntyneet jäsenyyden kannalle. Hänen omista luonnehdinnoistaan paistoi niin ikään läpi Nato-myönteisyys.
Marin sanoi suhtautuvansa jäsenyyteen pragmaattisesti eli asiapohjalta ilman ideologista väritystä.
Marinia on monissa yhteyksissä luonnehdittu vasemman laidan kulkijaksi demareissa Tarja Halosen ja Erkki Tuomiojan viitoittamalla tiellä.
Vaikka uusi tilanne toki panee jokaisen poliitikon tarkastelemaan aikaisempia kantojaan, myös Halosen ja Tuomiojan, niin silti Marinin selkosuomeksi sanotut linjaukset tulivat monille yllätyksenä. Etenkin puolueen vasemmalla laidalla niissä on sellaisenaan nielemistä.
Tuohon pääministerin lausahdukseen sinisilmäisyydestä, voisi eteen laittaa sanan enää. Aivan liian pitkään toivottiin Venäjän kehittyvän demokraattiseen suuntaan. Toivo sokaisi näkemästä maan sisäistä kehitystä ja ulkopoliittista muutosta. Hyökkäykset Tšetšeniaan ja Georgian sota vuonna 2008 panivat lännen painamaan ”torkkukytkintä” sanoi Viron presidentti Toomas Henrik Ilves.
Yksin suomalaisia ei voi syyttää ”torkkukytkimen” painamisesta, vaan se oli verrattain yleinen ilmiö lännessä, kuten Ilves luonnehti.
Myös Venäjän sisäisen kehityksen olisi pitänyt avata silmiä. Venäjällä valtaa keskitettiin presidentti Vladimir Putinille, kansalaisoikeuksia karsittiin, oppositiota tukahdutettiin, oikeuslaitos laitettiin poliittiseen ohjaukseen ja valtamediat alistettiin presidentin äänitorviksi.
Kehitystä kiihdytettiin, kun Vladimir Putin nousi uudelleen presidentiksi kymmenen vuotta sitten.
Tämä oli varmistusta sille, että kansalle kyettiin syöttämään Kremlin propagandaa ja hyökkäyssotaa markkinoimaan erityisoperaatioksi, jossa Ukrainan puhdistetaan maata hallitsevista natseista.
Suomessa kuten myös paljolti muualla lännessä, ei uskottu siihen, että Venäjä voisi hyökätä Ukrainaan. Vasta kun joukkoja oli keskitetty runsaasti rajalle, alkoi ääni kellossa muuttua.
Tällaisen ajattelun ymmärtää siltä pohjalta, mitä Marin sanoi: hyökkäys on järjenvastainen ja vailla perusteita.
Se on sitä länsimaalaisessa ajattelussa. Kremlissä vallitsee kuitenkin toisenlainen todellisuus. Siellä uskotaan, että Venäjän suuruutta voidaan luoda valloitussodilla ja miten sotimalla saadaan kansa yhä tiiviimmin johtajansa taakse.
Meistä tuo on absurdia, itänaapurissa todellisuutta.
Loading ...
