Elämme Aurinkorannikon ensimmäistä turistisesonkia yli kahteen vuoteen. Jokainen kaupungilla liikkunut on varmasti huomannut sesongin. Parkkipaikkoja ei löydy mistään ja auringon paistaessa kaupunkien rantakatujen kävelyteillä on jopa ruuhkaista.
On tätä odotettukin. Matkailuala oli yksi kovimmista kärsijöistä pandemian aikana. Aurinkorannikon hotellit ammottivat tyhjyyttään, rannoilla oli tilaa pelata vaikka jalkapalloa eikä ravintoloihinkaan tarvinnut varata pöytää viikkoa aiemmin.
Nyt käynnissä oleva sesonki antaa viitteitä siitä, miten matkailijat tulevaisuudessa käyttäytyvät. Täyttöasteet hotelleissa ovat lähellä sitä mitä ne olivat ennen pandemiaa.
Nyt Aurinkorannikon yrittäjiä jännittää se, uskaltavatko ihmiset lähteä liikkeelle. Ilmassa on huolestuttavia merkkejä sellaisesta, että lomailu tapahtuu rannalla ja palveluja käytetään entistä vähemmän. Sellaisen käyttäytymisen taustalla saattaa olla opittu pelko.
Toivottavasti mahdollinen pelko on vain väliaikainen vaihe. Jo kesäksi luulisi pelkojen haihtuneen ja ihmisten palaavan normaaliin iloiseen seuraelämään.
Eikä eristäytymisen syynä välttämättä ole pelko. Yli kaksi vuotta ilman seuraelämää on vieraannuttanut ihmiset yhdessäolosta. Nyt täytyy opetella uudelleen, miten kavereiden kanssa mennään ilman kummempaa syytä kaljalle tai tapaksille.
Nautitaan pääsiäisestä. Kelitkin näyttävät olevan vähintään kohtuulliset. Liikutaan yhdessä ja käytetään palveluja. Näin autamme alueen elpymistä uuteen nousuun ja loistoon.
Pääkirjoitus
Loading ...
