– Jokainen paraneminen on työvoitto ja sitä juhlitaan taputuksilla, aina kun potilas pääsee pois teholta tai kotiin henkilökunta taputtaa ja kannustaa, Mejia kertoo.
Sairaala, jossa Mejia työskentelee on pieni yksityinen sairaala. Julkiselta puolelta lähetetään yksityisiin sairaaloihin jatkuvasti potilaita tila- ja resurssipulan vuoksi.
-Paine on jatkuvasti kova, mutta meillä kapasiteetti on vielä riittänyt. Olemme lähteneet siitä, että potilas pidetään hoidossa noin 14 vuorokautta ensi oireiden ilmenemisestä, vaikka sairaalahoitotarve ei olisikaan aivan välttämätön. Tällä tavoin on vältytty siltä, että sama potilas joutuisi palaamaan uudelleen sairaalahoitoon.
Koronaviruksen aiheuttama tauti on armoton. Hyvästä hoidosta huolimatta kaikki eivät poistu sairaalasta elävinä. Se on Mejian mielestä sydäntä särkevän surullista, mutta kuuluu osana lääkärin työhön.
-Surullisinta on nähdä nuorien potilaiden heikko parantuminen ja huono ennuste. Varsinkin ylipainoiset nuoremmatkin ihmiset näyttävät parantuvan huonosti. Myös tupakointi vaikuttaa olevan hyvin suuri riskitekijä nuoremmillakin potilailla.
Mejia ottaa esille yhden suomalaisen ja espanjalaisen kulttuurin merkittävän eron.
-Espanjalaisen on lähes mahdotonta ymmärtää, että hoidossa on oltava eristettynä yksinään. Suomalaiset ymmärtävät tämän paljon paremmin. Espanjalaiseen kulttuuriin kuuluu olennaisesti se, että perhe ja suku ovat paikan päällä tukemassa sairaalassa olevaa potilasta. Tällaisesta asiasta syntyy paljon tuskaa ja kärsimystä.
-Ahdistusta ja pelkoa aiheuttaa varsinkin nuoremmille potilaille myös epätietoisuus tulevaisuudesta. Onko minulla enää työpaikkaa, kun tämä pandemia joskus loppuu, sitä moni miettii ahdistuneena yksin sairaalasängyssä maatessaan.
Koronatapausten hoitaminen vie käytännössä kaikki hoitohenkilökunnan resurssit.
-”Tavalliset” sairaudet jäävät hoitamatta. Leikkauksia ja hoitoja tehdään ainoastaan, jos ne ovat kiireellisiä ja välttämättömiä. Kun tämä pandemiavaihe on ohi, on suorastaan pelottavaa ajatella, millainen ruuhka sairaaloihin syntyy. Pitkältä ajalta paljon on jäänyt tekemättä.
Raskasta henkilökunnannalle
Poikkeusoloissa myös työolosuhteet ja työtunnit ovat poikkeuksellisia.
-Koko henkilökunta tekee töitä huomattavasti normaalia enemmän. Paine on kova, mutta toistaiseksi ainakin meillä kaikki ovat jaksaneet.
-Kaksi lääkäriä ja yksi hoitaja on meidän sairaalassamme saanut tartunnan. Toinen lääkäreistä on tehohoidossa ja hoitaja on meillä osastolla hoidettavana.
Myös oman sairastumisen riski mietityttää Mejiaa.
-Kyllä se tuolla takaraivossa vaanii. Aina kun tuli pientäkin kolotusta jonnekin, tulee mieleen pettikö jokin suojaus sittenkin, vaikka suojavarusteita meillä on riittänyt hyvin.
Koska henkilökunta on normaalia suuremmassa vaarassa saada tartunta, heidän elämälleen on tehty erityisjärjestelyjä.
-Kaupunki ylläpitää ”hoitohenkilökunnan hotelleja”. Jos esimerkiksi kotona asuu ikääntyneitä ihmisiä tai muuten riskiryhmiin kuuluvia, hoitohenkilökunta yöpyy näissä hotelleissa. Niihin tuodaan ruoka sairaaloiden keskuskeittiöltä ja lakanat ja pyyhkeet jätetään muovikassissa oveen roikkumaan. Roskat viedään itse ulos, eli normaalista hotelliasumisesta tällainen asuminen on kaukana.
-Itsekin asun tällaisessa hotellissa, kuten muutkin muualta Espanjasta tulleet työntekijät.
Mejian henkilökohtainen elämä muuttui täydellisesti, kun hän lähti Madridiin koronatöihin.
-Yksinäisyys ja välimatka puolisoon tietysti kalvavat mieltä. Toisaalta tieto siitä, että en ainakaan pääse tartuttamaan ketään helpottaa. Ja tiedän myös sen, että tämä kriisi tulee loppumaan ajallaan.
Mejia on tyytyväinen siihen, miten hyvin Espanjan hallinto on reagoinut koronaviruksen aiheuttamaan tilanteeseen.
-Kyllä tässä kaikki ovat tehneet parhaansa. Niin viranomaiset, poliitikot kuin kansalaisetkin. Madridissa kadut ja metro on täysin tyhjiä. Tällaista en olisi ikinä uskonut näkeväni.
Kuka?
Nimi: Sergio Mejia Viana
Ikä: 54v
Puoliso: Satu Nieminen, lentoemäntä
Koulutus: Lääketieteen tohtori, kardiologian erikoislääkäri.
Syntymäpaikka: Medellin, Kolumbia
Milloin Espanjaan: Saapui 1990 Pamplonaan erikoistumaan, jäi sille tielleen
Antti Pekkarinen
Loading ...
