Kymmenen vuotta sitten aloitin untuvikkoyrittäjänä täällä Aurinkorannikolla. Siitä tuntuu olevan ikuisuus. Muistan selvästi sen uudistumisen innon ja aidon heittäytymisen johonkin tuiki tuntemattomaan. Suvituulen ja arvaamattomien myrskyjen epämääräinen sekoitus oli arkipäivääni. Ja sitä se on vieläkin. Mutta ehkä hieman hallitumpaa. Näiden vuosien aikana olen oppinut rakastamaan näitä voimakkaita sää- ja tunneilmiötä.
Kymmenen vuotta maailmanhistoriassa ei ole mitään, eikä se ihmiselämässäkään ole kuin reilu kymmenes. Tuona aikana kuitenkin Aurinkorannikko on muuttunut. Talouskriisin jälkijättöisestä ajasta olemme siirtyneet hurjan kasvun aikaan. Aurinkorannikko elää todellista nousukauttaan, ainakin omalla toimialallani. Sitä eivät ole haitanneet Brexit, koronaepidemia tai Ukrainan sota. 2017 alkaneelle rakennusbuumille ei näy loppua. Tällä alueella on kansainvälistä imua ja sen mukana tuhannet uudet untuvikkoyrittäjät ovat saapuneet kokeilemaan onneaan. Se on hienoa ja virkistävää!
Aurinkorannikon urani alussa Suomen tasavallan presidenttinä oli aloittanut Sauli Niinistö. Nyt hän on lopettelemassa tuota pestiään. Olen antaumuksella kuunnellut hänen meille ulkosuomalaisille suuntaamiaan itsenäisyyspäivän tervehdyksiään. Toivonkin, että hänen seuraajansa vielä terävöittää omaa ulkosuomalaissanomaansa kauniiden korulauseiden ohella.
Katsoin sattumoisin Yle-areenasta kolme tuntia Kansallisen Kokoomuksen ylimääräistä puoluekokousta, jossa Alexander Stubb valittiin puolueen presidenttiehdokkaaksi. Ohjelman kohokohta oli Stubbin maratonmainen linjapuhe. Kaikessa armottomassa pituudessaan se oli loistava analyysi maailman geopoliittisesta tilanteesta ja tulevaisuuden haasteista. Uskon, että Stubb on oikeassa. Hän on viisas ja hauska mies, joka ehkäpä voisi ymmärtää myös meitä Aurinkorannikolla asuvia ulkosuomalaisia yrittäjiä.
Loading ...
