Elokuussa 1492 Santa Maria lipui Palosin satamasta kohti avomerta kahden muun aluksen kanssa. Punapartainen kookas mies seisoi aluksen kannella ja katseli mietteissään jonnekin hyvin kauas. Espanjan kuningasparin suojeluksessa oli alkamassa pitkä matka, jonka tarkoituksena oli löytää meritie Intiaan.
Jouluaattona purjehdittiin pitkin Hispaniolaksi nimettyä rannikkoa. Alueelta oli löytynyt paljon kultaa ja muuta arvokasta kotiin vietäväksi. Viimeiset vuorokaudet olivat olleet rankkoja, eikä Kolumbus ollut nukkunut kahteen yöhön ollenkaan. Väsymyksestä huolimatta joulua juhlistettiin yhteisellä aterialla.
Luettiin myös Luukkaan jouluevankeliumi. Siinä enkeli ilmoitti tärkeän viestin: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä”.
Väsyneenä Kolumbus meni lopulta nukkumaan. Pian myös merimies, jolla oli tehtävänä laivan ohjaaminen, antoi ruorin hyttipojalle. Keskiyöllä alus ajautui merivirran mukana hiekkasärkälle. Sitä yritettiin pelastaa, mutta se kääntyi kyljelleen ja lankkuja vääntyi irti.
Kun alus todettiin menetetyksi, miehistö siirtyi toiseen alukseen. Tämä oli kuitenkin liian pieni molemmille miehistöille, jolloin osa jätettiin Hispaniolaan. Sinne perustettiin Santa Mariasta irrotetusta puutavarasta leiri, joka sai nimekseen Villa de Navidad eli Joulukylä.
”Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa” (Luuk. 2:13-14).
Hannu T. Korhonen
Kirjoittaja on eläkkeelle siirtynyt Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija, dosentti
Loading ...
