Suomen pääministeri Antti Rinne (sd.) jätti tiistaina eronpyyntönsä presidentti Sauli Niinistölle.
Ihan tavatonta tämä ei ole. Esimerkiksi 2000-luvulla pääministeri on jättänyt eronpyyntönsä neljästi ennen vaalikauden loppua.
Suomella on ollut kaikkiaan 75 eri hallitusta. 1970-luvulla niitä oli 11 ja 1950-luvulla peräti 14!
Nyt hallituspuolueet haluavat jatkaa vanhalta pohjalta, joten demarit valitsevat hallitusneuvottelujen vetäjän. Pääministeri tulee demarikaksikosta Antti Lindtman, Sanna Marin.
Vielä ennen joulua on niin pääministeri kuin hallituksen kokoonpanokin selvillä.
Rinteen lähdön syitä on selvitelty palstakilometrein ja ympärivuorokautisin tv-lähetyksin.
Luottamuspula, sanottiin keskustasta. Muut hallituspuolueet olisivat antaneet Antin jatkaa.
Tuon luottamuspulan virallinen syy löytyy yhdestä puheenvuorosta ministeriaitiossa.
Rinne totesi, että omistajaohjauksesta vastannut ministeri Sirpa Paatero (sd.) sanoi, ettei Postin pakettilajittelijoita saa siirtää halvemman työehtosopimuksen piiriin.
Tämän sanomisen kiisti Postin hallitus. Myöhemmin Paateron sähköpostista kävi ilmi, että hän oli vain edellyttänyt ”merkittäviä toimia siirron vaikutusten pehmentämiseksi työntekijöiden kannalta”.
Rinne siis puhui toiveita, ei totuutta.
Jos hänen eronsa syy oli vain tuon lausuminen, niin pienestä on kiinni.
Todellisuus taitaa olla vähän toinen. Ensinnäkin keskustaa on hiertänyt pitkään Rinteen sooloilu. Hän on esittänyt omia mielipiteitään, jotka ovat olleet tulkittavissa niin, että hän puhuu hallituksen nimissä.
Keskustan kannattajista löytyy paljon yrittäjiä. He eivät pitäneet Rinteen tavasta puuttua työmarkkinoihin. Hän muun muassa toisti moneen kertaan eduskunnan edessä, ettei hyväksy Suomessa shoppailua työsopimuksilla eli työntekijöiden siirtämistä halvemman työehtosopimuksen piiriin.
Nämä ovat yksinomaan työmarkkinaosapuolten, ei hallituksen asia.
Keskustan kannatus on tällä hetkellä alle 12 prosenttia. Puheenjohtaja Juha Sipilän vaihtaminen Katri Kulmuniin ei tuonut odotettua nostetta. Nyt halutaan ay-peikot pois hartioilta ja uutta alkua hallitustyöhön.
Se ei kuitenkaan auta Kulmunia. Hänen etsikkoaikansa profiloitumiseen meni jo. Tiukoissa paikoissa puheenjohtajalta vaaditaan jämäkkää ja varmaa otetta. On näytettävä, että minä tiedän mitä puhun, minä johdan ja media kuuntelee.
Nyt epävarma ja pelokas esiintyminen ja samojen ympäripyöreiden lauseiden toisto antoivat vaikutelman, että hän haluaa olla ihan muualla kuin ratkaisemassa valtakunnan kannalta sen hetken keskeisintä kysymystä.
Jos sama epävarmuus jatkuu, on vaikea kuvitella keskustan nousukiitoa gallupeissa.
Suomessa politiikka henkilöityy yhä enemmän. Paljolti puheenjohtajan karisma, uskottavuus ja osaaminen ratkaisevat puolueen suosion.
Demareilla voikin vielä lykästää, kun Rinne lähti. Sanna Marin tunnetaan naisena, joka pani Tampereen valtuustossa ukot kuriin tavalla, joka herätti ihastusta yli puoluerajojen.
Lindtman tunnetaan Marinia enemmän oikealle ja kompromisseihin kallistuvana. Kallistuminen vasemmalle sekä tiukka vihertyminen voivat olla Marinille kompastuskiviä, mitä tulee mahdolliseen yhteistyöhön keskustan kanssa.
Pauli Uusi-Kilponen
Kirjoittaja on 40 vuotta media-alalla toiminut lehdistöneuvos.
Loading ...
