Tuskin koskaan olen seurannut täältä Suomesta Aurinkorannikon säätietoja niin tarkasti kuin viime viikkoina. Pitkä sateeton kausi aiheutti veden säännöstelyä ja paineiden laskua. Jos sadetta ei olisi tullut yhtään, olisi edessä ollut kuiva kesä. Rannan suihkut eivät avautuisi, eikä yksityisiä uima-altaita saisi täyttää.
Pääsiäisviikolla vettä sitten tulikin kunnolla. Jopa niin paljon, että osa hienoista pääsiäiskulkueista keskeytyi ja osa tilaisuudesta jouduttiin siirtämään sisätiloihin. Espanjalaisten suuren juhlan peruuntuminen aiheutti monelle kulkuetta odottaneelle itkun. Itkeviä lapsia ja aikuisiakin lohdutti itse Antonio Banderas, joka totesi medialle:
”Pyhä viikko on metafora elämälle, välillä on kyyneleitä ja välillä iloja. Ja tänä vuonna meillä on oma osuutemme kyyneleistä”
Ymmärrän jotenkin espanjalaisten harmituksen, mutta enemmän minua olisi huolestuttanut, jos koko keväänä ei olisi satanut yhtään. En osaa sanoa, tuliko vettä nytkään tarpeeksi, mutta pitkä kuiva kausi kyllä huolestutti. Jostain luin, että Kataloniassa kuivaa kautta on kestänyt jo kolmen vuoden ajan ja vesivarannoista olisi jäljellä enää 17 %. Edellisen kerran näin kuivaa kautta koettiin 2005–2008, jolloin esimerkiksi Barcelonaan tuotiin juomavettä laivoilla Ranskasta.
Espanjan hallitus on viimeinkin herännyt todellisuuteen, käärinyt hihat ja aloittanut toimenpiteet. Hallitus kohdensi toukokuussa 2023 kuivuuden torjuntaan 2,2 miljardia euroa. Suunnitelmissa on rakentaa lisää porakaivoja, suolanpoistolaitoksia ja vedenpuhdistamoja.
Hyvä, että toimenpiteisiin on ryhdytty. Täällä koti-Suomessa, jossa viime aikoinakin on saatu taivaan täydeltä niin vettä, räntää, kuin luntakin, on hieman vaikea käsittää Espanjan suurta vesiongelmaa. En ole asiantuntija, enkä pysty sanomaan, että onko näitä kuivia kausia ollut viime vuosikymmeninä enemmän, vai onko kysymys ilmastonmuutoksesta.
Minä kuitenkin iloitsen jokaisesta vesipisarasta, jonka Aurinkorannikko saa osakseen. Viime viikon kuva Fuengirolan joen tulvimisesta sai oikein hymyn huulille.