Viimeisen muutaman viikon aikana olemme lukeneet Helsingin Sanomista, miten asuntojen, elintarvikkeiden ja ravintolapalveluiden hinnat ovat Aurinkorannikolla nousseet niin paljon, ettei pienituloisella eläkeläisellä ole enää varaa asua rannikkokaupungeissa – vaan kauempana vuorilla.
Heti perään otsikoihin nousi ET-lehden vuoden takainen juttu, jossa haastateltiin suomalaista eläkeläistä, joka taas kertoi, että pieni 1.300 euron eläke riittää hyvin vuokraan, elintarvikkeihin ja ravintolapalveluihin. Itse uskon ET-lehteä.
Hesarin toimittaja lankesi ansaan. Jutun mukaan asuntojen vuokrahinnat olisivat nousseet Aurinkorannikolla viimeisen vuoden aikana jopa yli neljänneksellä ja tuplaantuneet kymmenen viimeisen vuoden aikana. Kumpikaan väite ei pidä paikkaansa, jos henkilö on asunut koko tämän ajan Espanjassa.
Esimerkiksi yhdeksän vuotta sitten 480 euroa kuukaudessa maksanut asunto maksaa tällä hetkellä 537, 87 euroa kuukaudessa eli korotusta on tullut vuokrahintaan yhdeksässä vuodessa 57,87 euroa eli 12 prosenttia.
Viime vuodesta asunnon hinta on noussut 527,32 eurosta 537,87 euroon eli kaksi prosenttia eikä lähelläkään 25:ttä prosenttia kuten HS:n jutussa väitettiin.
Espanjassa vuokrat nousivat – kuten Suomessa – Ukrainan sotaan asti inflaation mukaan. Kun inflaatio sodan takia kipusi pilviin, Espanjan hallitus määräsi, että vuokra saa nousta maksimissaan kaksi prosenttia vuodessa.
Mutta monet suomalaiset käyttäytyvät Aurinkorannikolla idioottimaisesti enkä edes puhu siitä, että kuljetaan kaduilla ilman paitaa, vaan he luovuttavat asuntonsa kesäksi pois ja tekevät syksyllä uuden vuokrasopimuksen.
Totta kai vuokranantaja korottaa vuokran päivän hinnaksi. Se on normaalia liiketoimintaa. Turha siitä on pitkäaikaisten asukkaiden valittaa. Sen kuin herjaa itseään – tyhmyydestä sakotetaan.