Hannu Hallamaalle tuli viime marraskuussa täyteen seitsemän vuosikymmentä elämää Espanjassa.
– Jonkin sortin rupeama on jäämässä taakse, tiivistää Aurinkorannikon pitkäaikaisin elossa oleva suomalaisasukas, Hannu Hallamaa tunnelmiaan.
Hallamaan perheen saapuminen Espanjaan Hannun ollessa nelivuotias on osa Suomen sotahistoriaa. Perheen isä, Suomen radiotiedusteluun liittynyttä operaatio Stella Polarista johtanut eversti Reino Hallamaa pakeni Suomesta vuonna 1945 perheineen Ruotsin, Ranskan ja Saksan kautta Espanjaan.
Perhe hankki maatilan Chrurrianasta, missä Ricardo Palmaksi nimensä muuttanut Reino Hallamaa ryhtyi viljelemään neilikoita. Tila on edelleen Hallamaiden omistuksessa ja yksi perheen sisaruksista asuu siellä.
Pikku-Hannu oli pitkään siinä uskossa, että isä on aina ollut neilikanviljelijä. Vasta kun hän kymmenvuotiaana vuonna 1955 matkusti Suomeen tapaamaan ensi kertaa sukulaisiaan ja käymään koulua, perheen historia alkoi avautua hänelle.
– Isä ei paljoa jutellut sotaan liittyvistä asioista. Usein kyseltiin, että kerro jotakin sellaista, mitä muut eivät tiedä. Isä vastasi, että katsokaa sota-arkistoista, kun ne avautuvat. Emme tiedä vieläkään, Hannu Hallamaa hymähtää.
Hän toteaa, ettei asia oikeastaan harmita häntä.
– Vaikka luen kaikki Suomen sodista kertovat kirjat, en nuorempana ollut niin syvällisesti kiinnostunut asiasta, että olisin ryhtynyt tutkimaan sota-arkistoja. On hienoa havaita, miten paljon ne ajat ja perheemme historia edelleen jaksavat kiinnostaa suomalaisia.
Aasilla koulutielle
Ensimmäiseen Suomen-matkaansa asti Hannu Hallamaalle ei ollut muuta maailmaa olemassakaan kuin Espanja ja ennen kaikkea syvällä maaseudulla sijaitseva Churriana.
Kesäisin perhe kävi nauttimassa rantaelämästä. Hallamaa muistelee alueen rantojen olleen siihen aikaan niin hiljaisia, että perheellä oli rannalle pystytettynä oma puusta tehty varjokatos.
Koulunkäynnin Hallamaa aloitti Churrianan lähistöllä sijainneessa nunnakoulussa.
– Minut vietiin sinne aasilla ratsastaen. Olin silloin viisi-, kuusivuotias.
Koska koulu oli nunnien ylläpitämä koulu, jossa asui tyttöjä, Hannu joutui sääntöjen mukaan vaihtamaan koulua 7 vuotta täytettyään. Hän siirtyi El Palon jesuiittakouluun. Kun oli todettu, että hänen uskontokuntansa oli protestanttinen, jesuiittapapit tekivät parhaansa pojan käännyttämiseksi katoliseen uskoon.
– Se tapahtui ennen kaikkea viivoittimella lyöden. Yhtenä päivänä lähdin koulusta ja kävelin lähes 30 kilometrin matkan Churrianaan. Silloin äitini ymmärsi, ettei paikallinen koulujärjestelmä sovi ulkomaalaisille.
Isä totesi, että näistä lapsista tulee espanjalaisia kalastajia tai maanviljelijöitä, ellei heitä nyt lähetetä Suomeen.
Ensimmäisen Suomen-matkansa Hallamaa teki maaliskuussa 1955 Karair-lentoyhtiön DC3-koneella, joka oli historiansa ensimmäisen charter-lennon jälkeen palaamassa tyhjänä Mallorcalta Suomeen.
– Matka kesti kolme vuorokautta ja olin ainoa matkustaja.
Historian tuulissa
Hallamaan perheen veressä tuntuu olevan taipumusta siihen, että elämänkulkua ohjaavat yhteiskunnan kehityksen suuret tuulet ja historialliset käänteet.
Vuonna 1964, kun Hallamaa oli päässyt armeijasta, hän meni Suomessa Mallasjuoman oppiin perehtymään virvoitusjuomien valmistukseen ja markkinointiin. Mallasjuomat nimittäin suunnitteli laajentavansa toimintaansa Espanjaan, ja tehdas oli määrä perustaa Hallamaan maille, missä oli saatavilla hyvää vettä.
Hanke kuitenkin kaatui keskioluen vapauttamiseen Suomessa, mikä pakotti Mallasjuomat keskittymään kotimarkkinoihin.
Hannu palasi Espanjaan heinäkuussa 1967 ja totesi, että hänen on ryhdyttävä tekemään jotakin. Siihen aikaan Reino Hallamaa oli vaihtanut neilikankasvatuksen rakennusalaan
– Siihen aikaan isä oli jo väsynyt ja sairas. Ajattelimme, että minä saan hyvän työpaikan ja isä apua. Isän ja pojan yhteistyö ei kuitenkaan aina toimi ja aloin kaivata jotakin muuta.
Noina vuosina Suomen ulkomaanmatkailu oli alkanut kasvaa muun muassa Aurinkomatkojen ja Kalevi Keihäsen vetoavulla, ja suomalaisturisteja lennätettiin erityisesti Espanjaan.
– Totesin, että siinähän on minulle työmaa. Minulla on paikallistuntemusta, kielitaitoa ja ihmisten käsittelykykyä.
Lyhyesti kerrottuna, tuosta oivalluksesta sai alkunsa Hallamaan 15-vuotinen ura matkailualalla niin suomalaisten kuin ulkomaalaisten toimistojen palveluksessa. Hän työskenteli ensin paikallisoppaana, sittemmin risteilyagenttina, minkä jälkeen päätyi Finnlinesin palvelukseen ”ihmeellisten sattumien kautta” Länsi-Afrikan risteilyjen risteilyisännäksi.
Rakennusbisnekseen
Tuo vaihe päättyi Reino Hallamaan kuolemaan vuonna 1979. Isän kuoleman jälkeen Hannu ja hänen kolme sisarustaan perivät rakennustarvikkeita, kuorma-auton ja pari nosturia.
– No mitäs sitten? Ei muuta kuin ryhdyttiin rakentamaan. Insinööriveljeni rakensivat ja minä myin. Rakensimme kaikenlaista kerrostaloista Guadalhorcen golfkenttään.
Ei voi muuta sanoa, kuin että ajoitus osui jälleen aika lailla kohdilleen, kun rakentamisen tulikuumat vuodet olivat Espanjassa juuri alkamassa.
– 80-luvulla saatoin myydä päivässä parhaimmillaan jopa neljä asuntoa. Ei meitä ollut montaa, joilla oli sekä paikallistuntemusta että alan koulutusta.
Kaikki on muuttunut
70 vuoden aikana Espanjassa on Hannu Hallamaan mukaan muuttunut aivan kaikki.
– Ei tämä ole enää se Espanja, johon minä tutustuin lapsena, jossa jalkapallo ja härkätaistelu olivat tärkeimmät puheenaiheet. Ei ollut supermarketteja eikä kehäteitä, kaiken mittakaava oli paljon pienempi.
– Muistan edelleen meidän Churrianan-puhelinnumeromme, se oli 45, Hallamaa nauraa.
Hän muistelee edelleen lämmöllä erityisesti 60–70-lukujen Torremolinosta, joka eli matkailukohteena kukoistuksen aikoja.
– Se oli aivan ihana paikka. Silloin ihmiset matkailivat täydestä sydämestä, kun kaikki eivät vielä olleet nähneet kaikkea. Suomalaisia ja muita oli ilo seurata ja nähdä, kuinka he nauttivat.
Tiina Piha
KUKA
Hannu Hallamaa, 74
- Kiinteistöjohtaja
- Aurinkorannikon pitkäaikaisin elossa oleva suomalaisasukas
- Stella Polaris -operaatiosta tunnetun eversti Reino Hallamaan poika
- Työskennellyt myös matkailualalla
- Asuu Fuengirolassa
Loading ...
