Mentalisti Pete Poskiparta herättää yleisössä monenlaisia tunteita. Hämmennyksen keskellä on hyvä kuitenkin muistaa, että pokerikasvojen takana on tavallinen ihminen.
Mentalisti ei ole joka pojan ammatti, joten ei liene ihme, että ihmisten käsitykset mentalistin työnkuvasta ovat toisinaan hieman hämärät. Poskiparta on kerännyt aiheesta kotisivulleen tosielämän esimerkkejä, joista yksi niistä kuulu näin:
– Tilaisimme sinut esiintymään myymäläämme lapsille, jotta aikuiset voivat tehdä ostoksiaan rauhassa. Voisit ehkä keksiä lapsille muutakin aktiviteettia, joku leikkinurkkaus saadaan myymäläämme sopimaan hienosti.
Poskiparta korostaa, että tällaiset ääriesimerkit ovat hyvin harvinaisia. Eniten hän kohtaa ihmettelyä siitä, voiko kyseisellä ammatilla tehdä elantonsa. Kavereille ja lähipiirille ”Peten” työ on ammatti muiden joukossa, eikä mentalistin ole tarvinnut todistella mitään.
– En tee show’ta ystäville, paitsi toki tilauksesta. Eikä kukaan siitä koskaan ole ollut pahoillaan. En mäkään maalarikaveria kutsuisi maalaamaan mun seiniä.
Työn kahdet kasvot
Poskiparran lähipiirin ulkopuolella uudet tuttavuudet saattavat miehen kohdatessaan varoa sanojaan.
Voisit tykätä myös
– Juuri eilen radiohaastattelussa sain kommentin, että mitä tässä nyt uskaltaa ajatella, kun sä kuitenkin luet mua kuin avointa kirjaa, Poskiparta naurahtaa.
Hänen mukaansa erityisesti yliluonnollisuuteen uskovat ihmiset saattavat ensin suhtautua mentalistiin eri tavalla kuin muihin ihmisiin. Poskiparta kuitenkin kiistää, että hänen taitonsa nojautuisivat yliluonnollisuuteen.
– Toisaalta on hyvä, että sellainen mystinen leima on säilynyt. Osa tästä magiikasta perustuu juuri siihen, että katsojat eivät ihan tiedä, mistä on kysymys.
Parinkymmenen vuoden urallaan Poskiparta on pääsääntöisesti saanut keskittyä olennaiseen.
– Joskus harvoin henkilöt, joilla on esimerkiksi vahva uskonnollinen vakaumus, eivät ole ymmärtäneet, että teen viihdetaiteilijan työtä. He ovat kokeneet minut paholaisen kätyrinä. Heidän viestinsä eivät välttämättä ole olleet kovin mukavia.
Toisinaan taas usko mentalistin apuun on saattanut olla turhankin sinisilmäistä.
– Kerran eräs ulkomailla asuva nainen oli valmis maksamaan mun lennot ja hotellin, jotta olisin mennyt sinne hänen luokseen ja ottanut yhteyden hänen edesmenneisiin läheisiinsä.
Useimmat yleisön ja mentalistin välisistä kohtaamisista ovat kuitenkin hyvin tavallisia rupatteluhetkiä.
– Koen olevani töissä vielä esityksen jälkeenkin, niin kauan kuin olen tapahtumapaikalla. Osa sitä on, että voi keskustella katsojien kanssa. Yleensä he haluavat kommentoida show’ta tai kertoa jonkin oman tarinansa. Koen sellaiset kohtaamiset erittäin positiivisiksi, ja juttelen aina mielelläni ihmisten kanssa.
Harjoitettu muisti apuna arjessa
Poskiparta ei lue ajatuksia vapaa-ajallaan, mutta toki osan ammattitaidosta voi valjastaa hyötykäyttöön vaikka kotiarjessa.
– Esimerkiksi kauppalistan teen päähäni muistisääntöjen avulla, ja sitten kaupassa muistan mitä pitää ostaa. Tai no jos kysyy mun vaimolta, niin hän varmaan sanoisi, että onpas aika huonot muistisäännöt, naurahtaa aviomies ja kolmen alle kymmenvuotiaan lapsen isä.
Näistä jokaisen opittavissa olevista taidoista Poskiparta julkaisi viime syksynä kirjan.
– Muisti on taito, jonka jokainen voi halutessaan oppia. Ihan niin kuin vaikka hiihtäminen – toiset oppii paremmin ja toiset vähän huonommin, mutta kaikki kuitenkin oppii.
Väärinkäsitysten välttämiseksi Poskiparta kuitenkin täsmentää, että hän ei muista kaikkea näkemäänsä tai kuulemaansa.
– Muistan silloin, jos päätän muistavani.
Futisvalmentaja tai taikuri
Lapsena Pete Poskiparralla oli kaksi haaveammattia: taikuri ja jalkapallovalmentaja. Jälkimmäistä hän tavoittelikin kouluttautumalla ja valmentamalla alasarjatasolla. Taikuus vei kuitenkin mennessään.
– Sain koko nuoruuteni kuulla sitä, että tuolla taikurihommalla sä et elä ja että milloin alat miettiä oikeaa ammattia.
Toisaalta Poskiparta myöntää, että nyt hänellä on omien lastensa kanssa samat huolenaiheet kuin hänen vanhemmillaan aikanaan.
– Onneksi meillä on Suomessa yhteiskunta, jossa kaikilla on myös epäonnistumisen mahdollisuus ja yhteiskunta ottaa vastaan. Joskus sitäkin tarvitaan.
Nuoren Peten toisesta haaveammatista jalostuikin lopulta elämäntyö ja menestyksekäs ura. Tosin matkan varrella taikurista tuli mentalisti.
– Taikurin ja mentalistin eroa ei aina osata havaita, eikä tarvitsekaan. Vähän niin kuin muusikin kuluttajakaan ei välttämättä tunnista, koska jazz vaihtuu bluesiksi.
Poskiparta pystyy kuitenkin selvittämään yleisölle näiden kahden ammatin eroa.
– Ehkä se suurin ero on se, että mentalisti ei ole käsityöläinen – eli juttu ei tapahdu käsissä vaan korvien välissä. Mentalistilla ei ole sellaisia visuaalisia elementtejä kuin taikurilla, joka saa esimerkiksi asioita ilmestymään tyhjästä tai katoamaan.
Marena Ahonen