Fanitus on merkittävä osa Aurinkorannikon urheiluelämää. Fanittamalla suomalaista kiekkoporukkaa ikään kuin ”kaivetaan verta nenusta”. Se tuo myös monelle kaivatun sillan Suomen kotikaupunkiin.
Monet tunnetaankin täällä Hifkin, Lukon, Ilveksen, Tepsin, tai Saipan miehenä esimerkiksi. Porilaiset tosin ovat olleet ihmeen hiljaa ja patapaidasta onkin tullut oloasu kotiin.
Lukon fanit keräävät torin kahvipaikalla (pystkaffel) Ässille rahallista avustusta velkojen maksuun. Todella ”fiksua” fanikulttuuria.
Fanit ovat muutenkin fiksua ja mukavaa porukkaa, aina löytyy puheenaihetta ja velmuilua, oli oman joukkueen tila mikä tahansa, no porilaiset asia erikseen. Kuinka moni oikeastaan on tutustunut toisiinsa tätä kautta? Aika moni, veikkaan.
Fanit ovat tärkeitä kotikaupungeille ja seuroille, heidän kautta levittyy tietoa laajemminkin kaupungista, fani on ikään kuin infopiste. Minusta liigakaupungin tulisi huomioida Aurinkorannikolle saapuvan fanin sanansaattajan roolin edestakaisella ilmaisella matkalla.
Pori on nyt vähän niin ja näin, ja Jokeri-fani on hiukan eri juttu, niitäkin täällä on, tunnetuimpana urheilu-baari Reflan vetäjä Lauri P. Pietikäinen, hänen kotikaupunkinsa, jos seuran mukaan mennään olisi joku siperialainen kylä.
Paseo 100 sportti-baarin logoon voisi lisätä ihan hyvin sputnikin lappeenrantalaisten fanien iloksi ja ylpeydeksi. Todellinen ylpeyden aihe on Reflan synnyttämä Málagan futisjoukkueen fanitus, jossa yhdistyvät kaikkien suomalaisten fanit, niin kuin Suomen maajoukkueen taakse.
Naisia olisi mukava saada lisää faniporukoihin. Pari hyvää esimerkkiä heille olisi Hifkin vankkumaton fani rockimamma Kuusisaari, entinen rokkibaarin pitäjä ja ”Leisku” Leiterhi Lehtonen, Rauman Lukon tunteiden tulkki.
Fanittaminen on hienoa ja arjesta vapauttavaa, tule mukaan.
Vesa Uusi-Kilponen
Loading ...
