El Higueral – puistokenttä Benahavisissa

Benahavisin tien varteen Marbellan taakse on noussut uusi 9-reikäinen golfkenttä. El Higueral Golf haastaa mukavasti, mutta vihaiseksi se ei tee ketään.

El Higueral Golf kulkee mukavasti kumpuilevassa maastossa. Puistomaisella kentällä on sopivasti korkeuseroja, se on helposti käveltävissä, eikä mitään pitkiä jyrkkiä nousuja ole. Vesi on monella reiällä hallitseva elementti, joten taskuun kannattaa ottaa ainakin se toinen pallo.

Kaiken tasoinen golffari viihtyy tällä kentällä. Puistomainen avoimuus pitää huolen siitä, että pallot pysyvät tallessa, jolleivät jo mainitut vesiesteet niitä nielaise. Myös väylien vierustat ovat hyvin hoidettuja ja siistejä. Reikää ei ole siis menetetty, vaikka pallo hieman sivuun harhautuisikin.

Kun seiskalla saa pallon veden yli, loppu on helppoa.

El Higueralin suunnitelmissa on rakentaa kenttä täysimittaiseksi 18-reikäiseksi kokonaisuudeksi. Vapaata maata laajennukselle kentän ympärillä näyttää olevan, joten loppuakaan kentästä ei tarvinne ahtaa pieneen tilaan. Laajennuksen aikataulusta ei vielä ole tarkkaa tietoa, on oletettavaa, että myös uusi klubirakennus rakennetaan samalla kertaa.

- Mainos -
Par1:n Seppo Lukkari avaamassa kutosen kiitoradalle.

Tässäpä kuvaukset hole by hole:

Reikä 1
(Par 3, 120m, hcp 8)
Mikäs sen mukavampaa kuin aloittaa golfkierros helpolla kolmosella. Iso greeni, alamäki ja reilut sata metriä pitäisi selvittää aina helposti. Liian pitkää kannattaa varoa, julmettu rotko greenin takana kerää takalaittomat. Huonosti tähtäämällä voi osua myös vesiesteeseen, joka on ennen greeniä oikealla. Helppo reikä, tästä on kiva jatkaa rundia.

Ykkönen mukavan helppo aloitusreikä. Iso greeni ja alamäki.

Reikä 2
(Par 4, 377m, hcp 3)
Kohtuu pitkällä nelosella haasteita luovat vesieste, joka imaisee huonon vasemmalle suuntautuvan avauksen. Seuraavaa haaste on kapeahko greeni, jolle lähestyminen on väylän oikeasta reunasta helpompaa kuin vasemmalta. Tyylikäs nelonen, joka vaatii kaksi pitkää ja onnistunutta lyöntiä parin varmistamiseksi.

Reikä 3
(Par 3, 124m, hcp 4)
Vesikammoinen pelaaja jäykistyy tällä reiällä. Greeni on käytännössä kokonaan veden ympäröimä. Maila kannattaa miettiä tarkasti, liian pitkä päätyy auttamatta veteen ja lyhyellä on sama riski. Greeni on laaja ja tasainen, eli pieni virhe suunnassa ei välttämättä ole katastrofi. Selkeä birdiereikä, kunhan et anna veden pelottaa liikaa.

Sehän tiedetään, että vettä ei kannata pelätä. Pelko vie pallon sukelluksiin.

Reikä 4
(Par 5, 489m, hcp 6)
Kentän omilla sivuilla tämä nimetään signature reiäksi. Eikä lainkaan syyttä, greenin ympäristö on upea. Greenin takana avautuva luonnonvesistö on kaunis näky. Pitkällä avauslyönnillä pääsee alamäkeen, joka hyvällä tuurilla kuljettaa pallon lähestymislyönnin päähän greenistä. Eaglen metsästäjien kannattaa lyödä suoraan ja pitkään.

Nelosen greenin takana avautuu kaunis luonnonvesistö.

Reikä 5
(Par 4, 378m, hcp 1)
Kentän vaikeimmaksi määritelty jyrkkä dogleg-reikä. Jos avaus onnistuu, mitään ihmeellistä vaikeutta ei ole, ainoastaan greenin edessä oleva bunkkeri nappaa mieluusti pallon syleilyynsä. Mikäli avaus jää lyhyeksi, kannattaa tarkkaan harkita lähteäkö lyömään lippua kohti joutomaan yli. Melko varmasti tulos on parempi, jos suosiolla lyöt välilyönnin väylää pitkin.

Reikä 6
(Par 5, 458m, hcp 7)
Nyt saa antaa palaa. Ihanan leveä väylä kutsuu ottamaan driverin kouraan ja käyttämään kaiken saatavissa olevan voiman avauslyöntiin. No, sehän tiedetään miten riuhtoessa käy. Rauhallisemmillakin lyönneillä perille pääsee ihan säädetyssä järjestyksessä, greenibunkkerin kanssa kannattaa olla tarkkana.

Reikä 7
(Par 4, 282m, hcp 9)
Kentän helpoimmaksi arvotettu reikä, ihan syystäkin. Lyhyt nelonen, jolla draiverilla pääsee mukavan lähelle greeniä. Fiksut pelaajat avaavat pienemmällä mailalla, silloinkin birdien mahdollisuus on konkreettinen. Mutta kukapa meistä fiksu olisi, täysillä päälle ja pikku chippi lipulle, eihän mikään golfissa tunnu ihanammalta.

- Mainos -

Reikä 8
(Par 4, 349m, hcp 5)
Oikealle jyrkästi kääntyvä dogleg. Kakkoslyönti lyödään melko jyrkkään ylämäkeen. Lyönnin on kannettava perille saakka, greenin edessä on syvä bunkkeri. Vaikeutta lisää kaksitasoinen greeni, joten lähestymislyönnin tarkkuudella on paljon merkitystä. Pelkkä huitaisu greeniä kohti ei yleensä tuo haluttua lopputulosta.

Reikä 9
(Par 4, 324m, hcp 2)
Ylämäkeen avattava nelonen on melkoisen hankala päätösreikä. Tässä helposti sössii ne unelmat, mitä aiempien reikien tulos on antanut odottaa. Vasemmalle suuntautunut avaus tuo korttiin auttamatta ainakin yhden lisälyönnin. Jos avaus tulee nätisti keskelle väylää, kentän haasteet on voitettu. Sata metriä ja putti sisään, birdien jälkeen on hyvä lähteä ansaitulle oluelle.

Antti Pekkarinen

Lisää kenttäesittelyitä täältä:https://fuengirola.fi/category/golfkentat/

Jaa artikkeli:

Mainos
Jatka lukemista