Vastikään vietettiin Suomessa aprillipäivää. Lapsuudesta muistan, että se oli iso juttu. Oli hienoa keksiä aprillipila ja päästä ilkkumaan kaverille, naapurille tai joskus jopa opettajalle ”aprillia, aprillia”. Nämä kansalliset traditiot elävät Suomessa kituuttaen. Toisin on Espanjassa, jossa kirkko huolehtii siitä, että traditiot ovat elävää elämää. Parhaiten se kai näkyy pääsiäisenä.
Turun Sanomissa, jota minullakin on ollut ilo toimittaa, on aprillijuttu edelleen tärkeä asia. Menneistä jutuista muistan erityisesti uutisen, jonka mukaan yhdeltä rakennustyömaalla oli löydetty sodanaikainen pirtukätkö. Se on päätetty jakaa ilmaiseksi kaupunkilaisille, kertoi uutinen. Astia mukaan, niin saatte ilmaiseksi kannullisen pirtua, kehotti uutinen. Jo kahdeksan aikaan aprillipäivän aamuna paikalla oli 500 metrin jono. Päätimme olla julkaisematta valokuvia, joista ihmiset voitiin tunnistaa.
Noina kultaisina vuosina monet sanomalehdet julkaisivat myös vitsipalstaa. Vielä 2000-luvun alussa Eino Baskinin vitsipalsta oli pakko lukea, jos aikoi olla ajan tasalla.
Mieleen tuleekin näin vaalien alla yksi Baskinin juttu: Presidentinvaalien ehdokas kyseli avustajaltaan, miltä tilanne näyttää. Oikein hyvältä, vastasi avustaja. Kaikki ajattelevat ihmiset äänestävät sinua vuorenvarmasti.
– Ne eivät kiinnosta minua pätkänkään vertaa, vastasi ehdokas. Minähän tarvitsen enemmistön!
Juttu on edelleen oikein ajankohtainen. Virossa ei parlamenttivaalien jälkeen ole päästy eteenpäin pääministeriehdokkaan nimeämisessä, kun vaalien parista ehdokkaasta on valitettu. Nyt näyttää siltä, että vaalien selvä voittaja, reformipuolue, jääkin spekulaatioiden jalkoihin. Saapa nähdä, miten Suomessa käy. Jotkut viisaat kyselevät jo mihin demokratia on oikein menossa, kun sen suurin ongelma näyttää olevan vaalit!
Jarmo Virmavirta
Loading ...
