Aurinkorannikon Sydänyhdistyksen tuore puheenjohtaja Anu Havisto haluaa löytää keinoja yhdistyksen toiminnan kehittämiseen edelleen.
Aurinkorannikon Sydänyhdistys sai viime keväänä uuden puheenjohtajan, kun puunuijan varteen valittiin Anu Havisto. Hän on ehtinyt olla yhdistyksen toiminnassa jo useamman vuoden mukana. Kiireisten työvuosien mittaan Havistolla ei juurikaan riittänyt aikaa järjestötoiminnalle, mutta eläköitymisen jälkeen riittää sopivasti sekä aikaa että energiaa.
Aurinkorannikon Sydänyhdistyksen toiminta tuli Haviston elämään lähes varkain, hyvin luontevalla tavalla.
– Olin työelämässä pitkään lähellä terveydenhuoltoalaa, vaikka en itse ole hoitoalan ammattilainen. Olin pitkään Turun ammattikorkeakoulussa mm. tietotekniikan opettajana nimenomaan terveysalan opiskelijoille. Olin myös IT-tukena erilaisissa terveysalan projekteissa. Niinpä minulla on siellä paljon tuttuja henkilökunnassa, Anu Havisto aloittaa.
– Sieltä tulee tänne Aurinkorannikollekin työharjoittelijoita yhdistyksen toimintaan. Kun he sitten Turussa kuulivat, että olen nykyään täällä, he pyysivät minulta pientä apua kontaktien luomisessa, ja sitä kautta tutustuin Sydänyhdistyksen toimintaan, hän jatkaa.
Aikaansaavana naisena Anu Havisto huomasi olevansa koko ajan enemmän ja enemmän mukana yhdistyksen toiminnassa, kunnes viimein keväällä 2022 hänet valittiin kolmevuotiselle puheenjohtajakaudelle.
Aurinkorannikon Sydänyhdistys tekee alueella valtavan tärkeää työtä. Aurinkorannikolla asuu paljon eläkeikään ehtineitä, joille sydämen terveydestä huolehtiminen on hyvin tärkeää.
– Vaikka täytyy muistaa, että esimerkiksi sydäniskuria saattaa yhtäkkiä tarvita minkäikäinen ihminen tahansa, Havisto muistuttaa.
Sydänyhdistyksen keskeisiksi tehtäviksi tuore puheenjohtaja mainitsee muun muassa juuri sydäniskurit, toiselta nimeltään defibrillaattori.
– Sydäniskureiden käyttöopastus, ensiapukurssit, ennaltaehkäisevät toimet kuten verenpainemittaukset, samoin kuin vertaistukiryhmät, ne ovat kaikki toimintamme keskiössä. Ja niiden kehittämiseen haluamme jatkuvasti miettiä keinoja, Anu Havisto linjaa.
– Ja kaikki työ yhdistyksessä tehdään vapaaehtoisvoimin, hän muistuttaa.
Järveltä merelle
Anu Havisto on asunut suurimman osan elämästään Turussa. Syntyisin hän on kuitenkin Hämeen sydänmailta, Valkeakoskelta.
Kun koulut oli käyty ja piti päättää mitä sitä alkaisi elämässä tekemään, hän päätyi pienen haeskelun jälkeen vaihtamaan Vanajaveden ja Mallasveden rannat Turun itämerellisiin rantamaisemiin.
– Kävin kokeilemassa Helsinkiäkin, mutta en minä siellä viihtynyt. Äitini piti hattuliikettä Valkeakoskella, ja hän kysyi että enkö tulisi siihen hänen seuraajakseen. Minä totesin että ei sekään kyllä ole minun juttuni, Havisto muistelee.
Turku tuntui lopulta kodilta, ja sinne hän asettui. Ensimmäiset parikymmentä vuotta sujuivat yritysmaailmassa, myynnin ja markkinoinnin tehtävissä. Sitten tuli 90-luku lama kainalossaan ja vei työt.
– Minä mietin että miksipä en alkaisi opiskelemaan uutta ammattia. Niin minä tein ja opiskelin tietoverkkosovellussuunnittelijaksi. Mikä on hieno nimi verkkosivujen tekemiselle.
Kolmekymmentä vuotta myöhemmin on helppo todeta, että alan valinta oli onnistunut, sillä tietotekniikan parissa sujui Haviston loppu työura.
– Ensin menin Raision aikuiskoulutuskeskukseen opettamaan tietotekniikkaa. Sieltä siirryin muutaman vuoden jälkeen Saloon ammattikorkeakouluun opettamaan tietotekniikkaa ja yrittäjyyttä.
– Työurani viimeiset 16 vuotta olin Turussa ammattikorkeakoulussa ja opetin edelleen tietotekniikkaa ja yrittäjyyttä. Sen lisäksi olin kehittämässä sinne verkko-oppimisympäristöä, Anu Havisto listaa.
Aurinkorannikko aktivoi
Pitkä ura tietotekniikan parissa on pitänyt huolen sitä, että Anu Havisto on tottunut jatkuvasti täydentämän tietojaan ja taitojaan. Ala muuttuu niin nopeasti, että käytännössä aina pitää työn ohessa opiskella tai muuten päivittää osaamistaan.
– Silloin työvuosina ei olisi tällaiseen järjestötoimintaan aikaa riittänyt millään, hän viittaa nykyiseen toimintaansa Aurinkorannikon Sydänyhdistyksessä.
– Mutta nyt on, ja kun terveyttä ja tarmoa riittää, niin mikäpä siinä.
Anu Havisto on yhdessä aviomiehensä kanssa viettänyt Aurinkorannikolla jo viisi talvikautta, ja vakuuttaa viihtyvänsä erinomaisesti.
– Minä tunnen itsessäni oikein hyvin sen miten tämä Aurinkorannikko aktivoi. Täällä tulee esimerkiksi liikuttua paljon enemmän kuin Suomessa. Käveleminen lisääntyy selvästi aina kun tulemme Espanjaan.
– Sen lisäksi käyn Sofia-opiston Sydänjoogassa ja luen aika paljon, Havisto luettelee.
Yhdessä miehensä kanssa hän harrastaa myös paljon matkailua, ehkä hieman harvinaisemmalla tavalla, nimittäin julkisilla kulkuvälineillä.
– Me emme koskaan vuokraa täällä autoa. Me tykkäämme ottaa paikallisen bussin ja lähteä minne milloinkin mieli tekee. Eläkkeellä kun ei ole minuuttiaikataulua, niin se on itse asiassa hyvin rentouttavaa, kun ei tarvitse itse ajaa, vaan voi vaan nauttia maisemista, Havisto kuvailee.
– Olemme kiertäneet lähialueen kaupunkeja useampaankin kertaan: Nerjassa, Gibraltarilla, Esteponassa, Coínissa, Rondassa ja niin edelleen. Aina löytyy uutta nähtävää ja koettavaa. Seuraavaksi saatamme suunnata ehkä Frigilianaan. Se on vielä näkemättä, ja sitä on kehuttu, hän suunnittelee.
Kuka?
- Anu Havisto
- 70v
- Turusta
- Aurinkorannikon Sydänyhdistyksen puheenjohtaja
- Kuudes talvi Aurinkorannikolla
Loading ...
