Alkoholismi etenee vaiheittain ja muuttaa koko perheen dynamiikkaa. Työni vuoksi minulta kysytään usein, miten alkoholismi etenee ja miten se näkyy perheessä. Tässä siitä tiivistelmä.
Varhainen vaihe
Riippuvuuden varhaisessa vaiheessa alkoholinkäyttö näyttää normaalilta; se on sosiaalista eikä vaikuta vielä läheisten toimintaan. Läheiset ovat saattaneet huomata, että alkoholisti juo enemmän kuin aikaisemmin tai että hänen persoonallisuutensa muuttuu juodessa. Ajatus alkoholistin viinilasillisesta tai saunaoluesta alkaa tuntua läheisistä epämiellyttävältä.
Alkoholistin ajatukset pyörivät päihteen ympärillä. Läheiset oppivat tunnustelemaan, onko tänään hyvä vai huono päivä ja erityisesti lapset vetäytyvät tarvittaessa omiin oloihinsa varoen aiheuttamasta ristiriitoja. Tunnelma ailahtelee, epätietoisuus vallitsee. Alkoholisti juo salaa, vaikka läheisten nähden hän ottaa ”hajukaljan”, jonka varjolla voi selittää maltaan hajun hengityksestä.
Perheenjäsenet alkavat tiedostamattaan omaksua epänormaaleja toimintamalleja sopeutuakseen muuttuvaan tilanteeseen. Yksi yrittää miellyttää, ettei aiheuttaisi lisää murheita. Toinen häiriköi ja aiheuttaa ongelmia vetäen mieluummin huomion itseensä. Kolmas tukahduttaa tunteensa. Neljäs yrittää hauskuuttamalla saada tunnelman käännettyä positiiviseksi. Läheiset alkavat kantaa vastuuta alkoholistin tekemisistä ja siivota tämän jälkiä. Välttämättä ongelmana ei näyttäydy vielä alkoholismi, vaan kyseessä ajatellaan olevan työuupumus tai masennus. Läheisten sopeutuminen normalisoi tilannetta.
Keskivaihe
Keskivaiheessa alkoholistilla on vielä jonkinlainen kontrolli juomiseensa, mutta toisaalta hän kokee siitä syyllisyyttä ja katumuspuuskissaan lupaa kaiken muuttuvan paremmaksi. Persoonallisuus alkaa muuttua. Alkoholistista saattaa tulla kireä, helposti ärsyyntyvä ja muita syyttävä marttyyri. Ongelman kieltäminen on tyypillistä. Alkoholisti uskottelee juomisen olevan hallinnassa ja ongelmana näyttäytyvät lähinnä juomisen suhteen hysteeriset läheiset.
Juominen pyörittää alkoholistin mieltä vahvemmin. Hän ei juo koko ajan, mutta myös selvinä hetkinä hän odottaa mahdollisuutta ottaa ryyppy. Läheisille on jo valjennut, että kyse on päihdeongelmasta. Läheisillä ajatus alkoholistin juomisesta ahdistaa ja pelottaa, vaikka alkoholistilla on selviäkin jaksoja. Selvänä ollessaan alkoholisti tekee hullunlailla töitä tai urheilee pakkomielteisesti. Perheenjäsenet ovat ehkä oppineet jo tunnistamaan tietyt merkit alkoholistin käyttäytymisestä, joista voi ennakoida juomisen alkamisen. Kontrollinmenetykset yleistyvät. Alkoholisti on yhä useammin juovuksissa. Syy juomiseen löytyy jostain muualta, kuten läheisistä, raskaista töistä tai vaikka Malaga CF:n alavireisestä kaudesta.
Läheiset saattavat tuntea syyllisyyttä miettien, mitä on tehnyt väärin. Lapset kuvittelevat, että jos he olisivat kiltimpiä, ahkerampia tai auttavaisempia, perheen ongelmat ratkeaisivat. Juominen on alkoholistille arka aihe, jonka puheeksi ottamisesta seuraa konflikti. Konflikti taas johtaa juomiseen, joten sitä pyritään välttämään. Mieluummin hyssytellään, kielletään ongelma ja kysyttäessä kerrotaan, että hyvää kuuluu.
Puolison elämä pyörii alkoholistin ympärillä. Hän voi yrittää kontrolloimalla saada alkoholistin vähentämään juomistaan. Alkoholisti on kaikkea muuta kuin luotettava kumppani, johon voi tukeutua arjen haasteissa; käytökseltään hän muistuttaa enemmän uhmaikäistä lasta. Puolison elämästä on tullut päihdeongelman keskellä selviytymistä. Ulospäin häpeällinen ongelma pitää salata, vaikka sisällä jyllää pelko, ahdistus ja riittämättömyyden tunne. Ystävät ympäriltä alkavat jäädä. Päihderiippuvainen täyttää kaiken ajan ja vie energian.
Perheessä vallitsee kaaos. Etsitään piilopulloja, kaadetaan viinaa viemäriin, siivotaan jälkiä ja pidetään kulisseja pystyssä. Perheen sisäinen paha olo kasvaa ja ylilyöntejä tulee entistä enemmän. Seuraavana päivänä alkoholisti saattaa olla muistamaton edellisen päivän tapahtumista ja käyttäytyä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Lapset ovat yleensä huolissaan kummastakin vanhemmastaan ja kokevat vihaa, häpeää, huolta tai ikävää. Alkoholistin juominen on perheen ongelmien keskiössä, mutta siitä ei välttämättä puhuta ääneen.
Kriisivaihe
Kriisivaiheessa alkoholisti ei enää kykene hallitsemaan juomistaan. Hän uskottelee itselleen harhaisesti ottavansa viimeistä ryyppyä. Selvät hetket ovat vähissä ja silloinkin normaali vuorovaikutus puuttuu. Perheenjäsenet ovat omaksuneet epäterveet roolinsa. Epänormaalista on tullut normaalia ja elämä on odottamista. Kun alkoholisti juo, odotetaan juomisen loppumista, kun hän ei juo, odotetaan, milloin juominen taas alkaa. Läheiset kamppailevat oman jaksamisensa äärirajoilla yrittäessään ratkaista ongelman.
Viimeinen vaihe
Viimeinen vaihe on raskaan juomisen aikaa. Alkoholistilla ilmenee psyykkisiä ongelmia, vapinaa ja motorisia häiriöitä. Kyseessä on täydellinen romahdus. Kulissit alkavat sortua. Ilmenee taloudellisia vaikeuksia ja ongelmia työpaikalla. Alkoholismi antaa kaikelle leimansa. Läheiset kokevat kadottaneensa rakkaan ihmisen, he pelkäävät ja odottavat alkoholistin kuolevan. Itsetuhoiset ajatukset ovat yleisiä sekä alkoholistilla että läheisillä. Katkeruus, syyllisyys ja yksinäisyys ovat valtavia.
Alkoholismi on aina koko perheen sairaus. Onneksi siitä voi myös toipua.
Loading ...
