Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola tuli suomalaisille tutuksi, kun hän lähes päivittäin kommentoi televisiossa Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainaan. Syntyi mielikuva analyyttisesta asiantuntijasta, joka perustaa mielipiteensä faktoihin ilman arvolatauksia.
Kun hän ryhtyi presidenttiehdokkaaksi, paljastui uusia puolia, jotka sopivat tavattoman huonosti hänestä syntyneeseen mielikuvaan.
Aaltola yllätti niin mediaväen kuin politiikan asiantuntijat lausunnoillaan. Hän muun muassa moitti aikaisempia presidenttejä huonosti koulutetuiksi ja väitti kokoomuksen kosiskellen häntä eurovaaliehdokkaaksi, mikäli hän luopuisi presidenttiehdokkuudesta.
Hän puhui myös siitä, miten mediat suhtautuvat kriittisemmin politiikan ulkopuolelta tulevaan ehdokkaaseen kuin pitkään politiikassa toimineisiin. Hän viittasi kansainvälisiin tutkimuksiin.
Viimeksi Aaltola synnytti kohun väittämällä Journalisti-lehden haastattelussa mediatalojen ilmoitusmyyjien väläytelleen hänen kampanjaväelleen, että ostamalla mainostilaa voisi saada enemmän journalistista näkyvyyttä.
Päätoimittajayhdistys piti väitettä vakavana. Isojen mediantalojen johtajat kyseenalaistivat Aaltolan väitteet ja peräsivät näyttöjä.
Aaltola paljasti Demokraatin haastattelussa, että Fuengirola.fi -lehti olisi tarjonnut hänelle journalistista tilaa, jos hän ostaa lehdestä ilmoituksen.
Hänen väitteensä ei kestä syvempää tarkastelua. Lehden päätoimittaja lähetti sähköpostin, jossa hän ilmoitti, että ehdokkaasta voidaan tehdä juttu ja samassa postissa hän myös ilmoitti kampanjaväelle ilmoittamisen mahdollisuudesta lehdessä.
Kaava menee niin, että kampanjaväki ilmoittaa lehdessä vaalitilaisuudesta. Jos ilmoitusta ei laiteta, ei Aurinkorannikon väki tiedä koko vierailusta, eli missä ja milloin.
Ilmoituksista maksetaan, mutta haastattelu tehdään, jos sanottava tai henkilö kiinnostaa. Ilmoittamiseen ei journalistista sisältöä kytketä, kuten Aaltola virheellisesti väitti.
Aurinkorannikolla järjestetään poliittisia tilaisuuksia lähes viikoittain. Yhdellekään järjestäjälle ei ole Aaltolaa ennen syntynyt vastaavia mielikuvia maksullisen mainoksen ja journalistisen sisällön koplaamisesta.
Myös monet muut Aaltolan väitteet ovat joutuneet outoon valoon. Esimerkiksi eurovaaliehdokkuuden mahdollisuudesta mainitsi kansanedustaja Ville Valkonen (kok.). Tuo kahvitapaaminen oli ennen kuin Aaltola ilmoitti presidenttikisaan lähdöstään. Ehdotus ei sisältänyt mitään vaatimuksia presidenttiehdokkuudesta luopumisesta.
Ihan ei mene myöskään putkeen aikaisempien presidenttien puutteellisesta koulutuksesta puhuminen: juristi, juristi, juristi, tohtori, tohtori, kasvatustieteen maisteri…
Aaltola nousi suosioon nimenomaan mediajulkisuuden ansiosta. Ilman tätä julkisuutta hän olisi vain yksi asiantuntija muiden joukossa.
Ja luuliko hän saavansa presidenttiehdokkaana samanlaista median kohtelua kuin asiantuntijana. Ei kai hän niin naiivi voi olla. Ehdokkaana hänen tekemisensä ja puhumisensa läpivalaistaan. Kiveäkään ei jää kääntämättä. Se on median tehtävä.
Kaiken tuon edellä kerrotun jälkeen nousee väkisinkin mieleen kysymys: mihin Aaltola epämääräisillä vihjailuillaan ja väittämisillään pyrkii? Toki hän pyrkii erottautumaan muista ehdokkaista.
Uskottava ehdokkuus edellyttää kuitenkin pitäytymistä presidentille kuuluvissa asioissa. Populistinen muiden arvostelu ja vihjailut eivät aihevalikoimaan sovi.
Aaltola ehti pilata jo kisan alkumetreillä mediajulkisuuden synnyttämän asiantuntijaimagonsa, jossa yhdistyivät osaaminen, sivistys ja harkittu käytös.
Loading ...
