Minä nautin yksinolosta sosiaalisen työni vastapainoksi. Meidän yksinäisyyden tarpeeseemme vaikuttavat monet asiat. Ikä voi olla yksi tekijä. Lapsena ja nuorena on tärkeää saada kavereita ja kuulua joukkoon. Työikäisenä ruuhkavuosien aikana kaipaa yksinoloa edes joskus. Kaikille eläkkeelle jääminen ei ole odotettu tapahtuma. Jotkut jäävät sen jälkeen todella yksin, kun työhön liittyvät verkostot puuttuvat ja harrastuksia ei välttämättä ole. Elämäntilanne voi myös aiheuttaa erityistä yksinäisyyden kokemusta. Tällaisia voivat olla esimerkiksi elämässä eteen tulevat kriisit. Voi sairastua, tulla avioero, työpaikka voi mennä alta, läheisen ihmisen kuollessa tai nyt tämän maailmanlaajuisen Covid-19 -pandemian keskellä. Silloin vertaistukiryhmistä saattaa löytyä apua.
Me täällä Aurinkorannikolla olevat suomalaiset jaamme ainakin yhden kokemuksen, eli mitä tarkoittaa asua vieraassa maassa. Ainakin aluksi me kaikki olemme varmaan kokeneet yksinäisyyttä, kun sosiaaliset verkostot ovat jääneet Suomeen. Tällä alueella on tarjolla suomen kielellä palveluja ja tekemistä lähes joka lähtöön. Jotkut niistä ovat maksullisia, mutta eivät onneksi kaikki. Tämä Fuengirola.fi -lehti mainostaa tarjontaa kiitettävästi. Sosiaalisessa mediassa liikkuvat tietävät, että sieltä saa lisää vinkkejä.
Minua huolestuttaa eniten täällä pysyvästi jo vuosia tai jopa vuosikymmeniä asuneet suomalaiset ikäihmiset, jotka eivät enää jaksa tai pysty lähtemään kodeistaan hakemaan sosiaalisia kontakteja. Monien ainoa seura ovat televisio tai radio. Heittäisinkin nyt kysymyksen, mitä juuri sinä voisit tehdä tälle asialle? Tunnetko jonkun tällaisen naapurin tai tutun suomalaisen? Me olemme aika pieni suomalaisporukka tällä alueella ja haastaisinkin jokaista tarjoamaan ainakin suomenkielistä juttuseuraa sitä kaipaaville ikäihmisille. Luulenpa, että toivoisit sitä itsekin samassa tilanteessa ollessasi. Siteeraan sotaveteraanien periaatetta: ”Veljeä ei jätetä”
Tia Raunio
Aurinkorannikon sosiaalikuraattori
Loading ...
