Suomessa käydään kovaa kädenvääntöä hallituksen kokoonpanosta. Hallitustunnustelija Petteri Orpoa ei käy kateeksi.
Jokainen puolue haluaa miellyttää omia ydinkannattajiaan. Suomen talouden kannalta monista pienistä asioista tehdään isoja kynnyskysymyksiä.
Jos halutaan talouskasvua ja työllisyyttä parantaa, kohtalon kysymyksiä ovat vihreään- ja kiertotalouteen perustuvien investointien saanti sekä ulkomaisen työvoiman lisääminen.
Suuruusluokka investoinneille on ennenkuulumaton, 15 -20 miljardia euroa.
Suomeen investoinnit halutaan siksi, että meillä on paljon hiilidioksidivapaata sähkön tuotantoa ja lisää suunnitellaan.
Päätös olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä rohkaisee investoijia.
Elinkeinoelämän keskusliitto pitää äärimmäisen tärkeänä tavoitteesta kiinni pitämistä.
Myös työntekijäpuolen keskusjärjestöt kuten SAK seisovat tavoitteen takana.
Vihreä siirtymä ei ole mikään ideologinen valinta, vaan puhtaan pragmaattinen ja talouteen perustuva.
Suomella on mahdollisuus nousta johtavaksi eurooppalaiseksi puhtaan teollisuustuotannon maaksi. Kuten kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kai Mykkänen totesi, Suomella on hyvät mahdollisuudet saada Euroopasta teräs- ja muuta valmistavaa teollisuutta puhtaan energian ansiosta.
Tilanteesta kertoo paljon se, että samaan aikaan, kun meillä käynnistyi Olkiluodossa 1600 megawatin ydinvoimala, joka tuottaa sähköä hiilidioksidivapaasti, Saksassa suljetaan kolme ydinvoimalaa ja lisätään hiilen polttoa.
Erikoista Suomessa on se, että teollisuus etenee vihreässä siirtymässä jopa tehtyjä päätöksiä nopeampaa tahtia.
Pitää muistaa, että teolliset investoinnit synnyttävät lisää työpaikkoja palveluiden puolella ja alihankintatöissä.
Kokoomus ilmoittaa tavoitteekseen 100.000 uutta työpaikkaa vaalikauden aikana. Äkkiseltään tavoite tuntuu kovalta.
Jos vihreät investoinnit toteutuvat, tavoite voidaan hyvinkin saavuttaa.
Investoinnit eivät synny pelkällä yksityisellä rahalla. Investointeihin tarvitaan valtion panosta muun muassa infran rakentamiseen, tutkimukseen, tuotekehitykseen ja koulutukseen.
Suomessa puhutaan vain julkisesta velasta. Pitäisi kuitenkin erottaa syömävelka ja se raha, mikä laitetaan kasvun ja digitalisaation edistämiseen ja sitä kautta työpaikkojen syntymiseen.
Kuvaavaa on, että esimerkiksi Yhdysvalloissa liittovaltio panosti lähes 400 miljardia dollaria vihreän siirtymän kiihdyttämiseen. Jo aiemmin maa laittoi yli tuhat miljardia vastaaviin hankkeisiin.
Toinen asia on työvoiman saanti. Suomi tarvitsee elinkeinoelämän arvion mukaan joka vuosi yli 40.000 työperäistä mahanmuuttajaa. Kyse ei ole vain huippuosaajista, vaan autokuskeista, teollisuustyöntekijöistä, hoivatyöläisistä, hoitajista ja palvelualan työntekijöistä.
Suomessa ei ole varaa siihen, että bussit eivät kulje, ihmiset jäävät hoitamatta ja koneet tehdashalleissa seisovat tekijöiden puutteesta.
Pitää muistaa, että työ poikii työtä ja jokainen työtätekevä maksaa tuloveron lisäksi välillisiä veroja. Kun veroaste on reilusti yli 43 prosenttia, voi jokainen laskea, miten työntekijä, ulkomailta tullut tai suomalainen, maksaa takaisin ison osan tai jopa kokonaan mahdolliset tulonsiirtonsa suorina ja välillisinä veroina.
Investoinneista ja työperäisestä maahanmuutosta pitäisi uuden hallituksen saada yhteisymmärrys.
Muista on vara vääntää ja hakea konsensusta niin, ettei hallitukseen lähtevien tarvitse menettää kasvojaan kannattajien silmissä.
Loading ...
