Poliitikkojen ärhäkkä populismi kasvattaa kannatustaan eri puolilla maailmaa. Trumpin, Johnsonin, Orbanin ja Hakkaraisen tyyppiset uhmakkaaseen kielenkäyttöön politiikassa rakentaneet, ovat löytäneet kohteensa.
Tähän asti kovimpienkin yhteiskuntakriittisten ehdokkaiden kannatus oli pysynyt sotien jälkeisissä demokraattisissa maissa 7% tasolla. Nyt se on noussut teollisuusmaissa 35 prosenttiin. Perussuomalaiset ovat Suomessa yli 20 % kannatuksellaan suurimpana puolueena tässä joukossa. Äänestäjät kaipaavat ”vahvaa johtajuutta” arvioi Financial Times sijoitusrahasto Bridgewaterin tekemän laajan selvityksen tulosta
Ipsos-rahaston toisen tutkimuksen perusteella 64% aikuisväestöstä uskoo,että ”kova johto palauttaisi heidän maansa pois rikkaiden vallanpitäjien käsistä.” Asiantuntijat eivät tunne tavallisen kansan elämää, he väittävät. Kriittisimmät arvostelijat ovat espanjankielisissä maissa, esimerkkeinä Espanja ja Argentiina, joita Puola, Brasilia ja Etelä-Afrikka komppaavat.
Asiallinen kritiikki on aina paikallaan, mutta mistä erottaa some-maailman valeuutisten ja jyrkkien väitteiden totuudenmukaisuuden? Tämä on erityisen tärkeää medialle.
Tämän päivän ”money talks – bullshit walks”-maailmassa tasapainoisempi ääni hukkuu helposti kun kovimmat huutajat saavat palstat ja tv-ruudut käyttöönsä. Tämä lisää kansalaisten epävarmuuden tunnetta.
Joukkoviestimien haaste on tietojen totuudellisuuden tarkistamisessa. Mikä on totta, kun parhaatkin asiantuntijat ovat epävarmoja tämän päivän ja huomisen kehityksestä. Aurinkorannikon olosuhteissa tämä on erityisen tärkeää suomalaisillekin, joita palvellaan monilla tavoin ja maltillisesti heidän omalla äidinkielellään.
Ari Valjakka
ex-päätoimittaja Uusi Suomi/Turun Sanomat
Loading ...
