Fuengirolan satamasta pääsee kokeilemaan parasailingia, eli vetovarjoilua. Kävimme testaamassa, miltä tämä hulppean näköinen touhu tuntuu.
Tapaamme Pirate Parasailingin omistajan Kevin Nelmesin hänen liikkeessään Fuengirolan satamassa. Bristolista, Englannista kotoisin oleva Nelmes osti vuonna 2002 perustetun yhtiön kymmenen vuotta sitten. Nykyään hän lennättää ihmisiä vetovarjolla kesäkaudet Fuengirolassa ja talvikaudet Chilessä. Kaikkiaan hän on tehnyt tätä ammatikseen 13 vuotta, joten kokemus puhuu.
– Kaikki kaikessa on turvallisuus. Emme koskaan lähde merelle, ellei se ole sään ja olosuhteiden puolesta täysin turvallista. Turvaohjeistus käydään kaikkien kanssa huolellisesti läpi, joten meidän kanssa lentäessä on hyvissä käsissä, Nelmes vakuuttaa.
Huolelliset valmistelut
Lähdimme kolmen hengen testiryhmällä ottamaan selvää, millainen kokemus meren ja taivaan välillä roikkuminen on. Ryhmämme koostui yhdestä kymmenvuotiaasta pojasta, yhdestä korkeanpaikankammoisesta naisesta ja yhdestä muka-pelottomasta kynäilijästä.
Testiryhmän aikuisväestöllä oli vetovarjoilusta yksi aiempi kokemus, mutta sekin viime vuosituhannelta. Samaan kyytiin tuli kaksi muutakin ryhmää, joten kaikkiaan veneessä oli kolme miehistönjäsentä ja kahdeksan taivaankannen tavoittelijaa.
Kun koko joukko oli asettunut veneeseen, oli vuorossa turva- ja muu ohjeistus. Kuten kippari Nelmes jo aiemmin totesi, turvallisuus otetaan vakavasti. Kaikille selitettiin milloin, miten ja missä järjestyksessä varjon alle siirrytään, miten toimitaan kun veneestä irrotaan, mitä tehdään jos haluaa keskeyttää lennon, miten veneeseen laskeudutaan jne.
Samalla kun ohjeet käytiin läpi, ajettiin satamasta rauhallisesti muutama sata metriä ulos, kunnes miehistö alkoi kiinnittää varjoa telineisiin ensimmäistä nousua varten. Meidän ryhmämme vuoro oli viimeisenä, joten saimme ensin katsella sammakkoperspektiivistä, kun kaksi muuta porukkaa kävi vuorollaan korkeuksissa. Hymyt olivat siinä määrin herkässä, että hauskaa oli selvästi luvassa.
Ylhäällä hiljaisuudessa
Lopulta oli meidän vuoromme asettua valjailla kiinni vetovarjoon. Kun kaikki oli valmista, alkoi taivaalle nousu. Vinssi päästi köyttä hyvällä vauhdilla, ilmavirta nosti varjoa yhä ylemmäs, ja vene matkustajineen pieneni pienenemistään.
Nousu tapahtui suurimmaksi osaksi katse ulapalle päin, jolloin korkeuden lisääntymistä oli jopa hieman vaikea havainnoida. Kun sitten käänsi katsetta takaviistoon kohti rantaa, tajusi että tässähän tosiaan ollaan aika korkealla.
Vetoköyden pituus täydessä mitassaan on 400 metriä, ja korkeimmillaan varjo nousee noin 200 metrin korkeuteen merenpinnasta. Maksimikorkeuden saavuttaminen kestää kuusi minuuttia, ja alas laskeutuminen suurin piirtein saman verran.
Kun korkeutta alkaa olla satakunta metriä, kaikkoavat kuuluvilta niin veneen moottorin pörinä, kuin kaikki muukin maanpäällinen meteli. Jäljellä on vain tuulen suhina korvissa, ja kun kääntää päätä sopivasti, sekin häviää melkein kokonaan. Uskomaton tunne.
Kun varjo saavutti maksimikorkeuden, alkoi myös lentosuunta kääntyä hiljalleen kohti rantaa. Ja se onkin muuten näkemisen arvoinen maisema! Kun sitten kurkkaat kohti merenpintaa, näet lintujen lentävän alapuolellasi.
Lopullinen tuomio
Omasta puolestani voin todeta, että vetovarjo oli ilman muuta kokemisen arvoinen. Kolmelta hengeltä reissu maksaa hieman paremman illallisen verran, mutta minun papereissani se on sen arvoista: syödä voi kotonakin, mutta siellä ei voi lentää.
Vaan mitäpä tuumasi testiryhmän kuopus, Daniel 10v, oliko kivaa vai pelottavaa?
– Ei ollut yhtään pelottavaa. Innostuksesta ja jännityksestä oli vähän nipistystä vatsassa, mutta ei pelottanut. Parasta oli se kun siellä ylhäällä oli ihan hiljaista. Lähtisin koska tahansa uudestaan.
Entä millainen oli kokemus korkeanpaikankammosta kärsivälle rouvalle?
– Siellä aivan ylhäällä en viitsinyt paljoa alaspäin katsella, ettei ala jalkapohjia nipistellä. Muuten ei tuntunut pahalta, päin vastoin. Upeat näkymät ja kiva kokemus.
Pirate Parasailingvetovarjolentoja voi varata myös Centro Finlandia Infosta ja ravintola Uusi Reflasta.
Janne Leipijärvi
Loading ...
