Golfin mukanaan tuomaa tasoitusjärjestelmää voisi soveltaa moneen muuhunkin toimintaan.
Tasoitukset mahdollistavat heikompienkin kokemaan voiton huumaa, vaikka todellisuudessa olisikin paljon huonompi. Ilman tämän systeemin tuomaa harrastajajoukkoa ei pystyttäisi pitämään moniakaan golfkenttiä pystyssä.
Jos nyt jotain negatiivista haluaisi tasoitus-systeemistä löytää, on se, millä tasoituksella pelataan. No, onko silläkään niin isoa merkitystä, kun nämä tasoitukselliset pelit ovat kuitenkin ”leikkimielisiä” kisailuja? Voittaako sitten viinipullon tai kaksi, samantekevää.
Minusta tällä tasolla pitää pelata vain itseään vastaan, eikä hakea metsään menneeseen tai metrin missattuun puttiin pelikaverista syytä.
Tosikkojenkin kannattaisi mennä itseensä. Golf on erinomainen sosiaalinen tapahtuma. Minulle golf on tuonut hienoja kavereita ympäri Suomea, ajoittaisista kieliongelmista huolimatta.
Mitä jos otettaisiin muissakin urheilulajeissa tasoitukset huomioon? Esimerkiksi futiksessa saisi maalin etumatkan, jos pelaisi yhden alemmassa sarjaportaassa. Hiihdossa huulirasvaa käyttänyt saisi pari sakkokierrosta.
Pitkänmatkan juoksuista tulisi tosi mielenkiintoisia heikompien tasoitusten omaavien lähdettyä aikaisemmin taipaleelle, kympillä se oli pari minsaa. Kolmiloikassa heikompi voisiottaa neljä loikkaa?
Nyrkkeilyssä tasoitussysteemi olisi tosi haastavaa, ainakin silloin kun heikompi saisi etumatkaa kolmen turpaan iskun verran.
F-ykkösissä ensimmäinen mutka olisi tosi mielenkiintoinen, jos heikoimmille annettaisiin paalupaikat. Golf on edelläkävijä tässäkin suhteessa.
Ei olisi enää kapeaa eliittiä, vaan jokaisella meillä olisi jonkinmoinen mahdollisuus nousta podiumille nähdäkseen takarivillä taputtavat 0-tasoituksen omaavat.
Pitää kai tässä yhteydessä mainita keskiviikon Par1-kisat. Sain pelata Oliver Lindellin kanssa samassa ryhmässä, kiitos siitä Sepolle. Melkein voitin, vaikka löin 18 lyöntiä enemmän.
Vesa Uusi-Kilponen