Itseäni on kaivellut vuositolkulla loppujen lopuksi aika olematon asia.
Hyvän ystäväni kanssa pelatessa golfia laskin yhden reiän tuloksen väärin, mikä ratkaisi koko pelin edukseni.
Kaverini väitti kiven kovaan minun olevan väärässä. Periksi en antanut, koska luotin omaan näkemykseeni ja laskutaitooni.
Asia on kaivertanut mieltäni hyvin pitkään, kunnes loppujen lopuksi kuukausien jälkeen huomasin erehtyneeni. Yöuntani en kuitenkaan menettänyt. Se helpotti kummasti, kun kerroin asiasta hänelle.
Kaveri ei varmasti edes muistanut tapausta enää, ja tarjoamani korvauslounas nautittiin hymyssä suin.
Väärässä olemisen tunnustamine tuo yleensä helpotuksen ja rauhoittaa tilanteen.
Meillä kaikilla on aivan varmasti ollut tilanteita, joissa väärässä olemista yritetään kaiken tavoin vääntää oikeaksi. Kina olemattomastakin asiasta voi kasvaa suhteettoman suureksi ja aiheuttaa pahoinvointia molemmille osapuolille.
Parasta on pistää peli poikki heti ja kertoa olevansa väärässä. Joskus kannattaa ottaa jopa omaan piikkiinsä, vaikka asia olisikin toisin, ainakin perhepiirissä voi olla tietoista taktiikkaa jättää toiselle osapuolelle mietittävää ja korjausmahdollisuus.
Vanhoista asioista ei nyt kumminkaan tämän kirjoituksen takia kannata lähteä totuutta etsimään, kun ei enää ole selvää, kummalla on se todistustaakka.
Niin se alussa mainittu golf pelattiin Guadalhorcen kentällä joskus vuonna alle 2000.
Vesa Uusi-Kilponen