Olen kulkenut Aurinkorannikon katuja lähes kahdenkymmenen vuoden ajan ja tutustunut siihen antiin mitä ulkoelämä täällä tarjoaa maahanmuuttajille ja turisteille.
Turistit ovat oma lukunsa, niin kuin minäkin aikanaan kavereiden porukassa. Heillä on ihan oma maailmansa, se viikko tai pari jonka viettävät tiivistettynä halujensa mukaan on silmiinpistävää ja äänekästä. Yritän tässä sanoa, ettei ne vakioasukkaat täällä anna sitä alkoholiparaatiisin kuvaa, vaan mieluumminkin ne tuhannet kuukausittain tulevat keski-ikäiset turistit, jotka keskenään hilluvat näyttävästi, hokien suomalaisten F1-maailmanmestarien nimiä takseille ja baari-ihmisille.
Tuttujen turistien kanssa onkin ihan kivaa viettää aikaa rajoitetusti. Pidän itse Fugen pienien kuppiloiden meiningeistä, siellä sallitaan niin rehvakkuudet kuin apeudetkin, lisäksi karaokessa kaiken kaipuu tulee esiin muutaman tuopillisen jälkeen. Liian harvoin tulee enää lähdettyä niihin ”geimeihin”, liekö jo alkaa ikäkin tulla vastaan.
Olemalla mukana ja seurustelemalla pysyy ajan vaatimalla tasolla, eristäytyminen on huolestuttava asia. Positiivisin mielin vaan porukkaan, harrastamaan niin fyysisesti kuin henkisestikin, siitä tulee hyvä mieli.
Kaikille löytyy mahdollisuuksia, pallo on meillä itsellä. Ei siinä mitään jos todella viihdyt yksin tai vain kaverin kanssa. Yhdessä tekeminen ja harrastaminen on sitä parhainta kuitenkin. Itselle on tullut sellainen, sanoisinko laiskuudeksi, huvittaa muttei sittenkään. Pitäisi tehdä joku kerta sellainen ihan ex-tempore juttu, ne ovat yleensä kivoja.
Loading ...
