Osuipa kylällä käyskellessäni silmiin mainosjuliste, jossa kerrottiin härkätaistelun riemusanomaa. Näyttää siltä, että Fuengirolan areenalla virtaa veri lokakuun ensimmäisellä viikolla. Kulttuuriperintöä, sanovat. Urheiden matadorien kunnian kentät. Rohkeutta vailla vertaa.
Minä jäin pohtimaan härkätaistelutapahtuman kulkua. Menee nyt vähän vanhasta ulkomuistista, joten ei pidetä pikku epätarkkuuksista, jooko. Mutta suunnilleenhan homma menee niin, että ensin härän kimppuun tulee pari picadoria, panssaroidulla hevosella ratsastaen ja keihäillä härkää iskien. Heidän jälkeensä areenalle tepastelee banderilleroja, muassaan banderilloja, eli teräviä keppejä, joita he iskevät härän niskaan.
Ja lopulta koittaa huipennus. Kun härkä on uuvutettu huohottavaksi raunioksi, astelee hurraavan kansan eteen itse mies sukkahousuissa, El Matador, Tappaja. Gallian kukkoakin ylväämpänä hän käy apureidensa uuvuttaman härän kimppuun ja jos kaikki menee ”hyvin”, on härkä kymmenen minuuttia myöhemmin päässyt kärsimyksistään. OLÉ!
Eli Aki, Turo ja Touko päättävät, että lihavaa poikaa pitää vähän kiusata. Ensin Aki pyytää isoveljeään ajamaan kiusattavan ympäri autollaan ja heittelee viatonta samalla tiiliskivillä.
Kun lihava poika alkaa olla jo vähän pihalla, ryntää Turo paikalle. Hänellä on mukanaan pesäpallomaila, mutta ei palloa. Lopuksi Touko vetää pillifarkut vakoon ja saapuu armoa anovan pojan luo ja vie loppuun sen irvokkaan rituaalin, jonka nuo kolme viisasta miestä olivat lihavan pojan varalle suunnitelleet. OLÈ!
Janne Leipijärvi