Suomessa sanomalehdistön vahva asema tiedonvälittäjänä ja vallan vahtikoirana hiipuu.
Levikit tippuvat eivätkä digipuolen tuotot korvaa menetyksiä.
Seuraukset näkyvät ympäri maata: oululainen Kaleva, joensuulainen Karjalainen ja Pohjanmaan yhdistynyt Ilkka-Pohjalainen lopettavat sunnuntailehtien painamisen.
Kokkolalainen Keskipohjanmaa ja kajaanilainen Kainuun Sanomat lopettivat myös maanantailehden painamisen.
Rovaniemeläinen Lapin Kansa karsi ilmestymispäiviään jo aiemmin. Raumalla ilmestyvä Länsi-Suomi muuttui jo aikoja sitten viisipäiväiseksi.
Suuri salaisuus ei ole, etteikö muissakin maakunnissa mietitä paperille painetun lehden ilmestyskertojen vähentämistä.
Painetun lehden jättämää aukkoa pyritään paikkaamaan digijulkaisuilla. Digilehtien lukemisen kasvu ei kuitenkaan ole syy paperilehden ilmestyskertojen vähentämiseen.
Syy on taloudellinen. Paperin hinta on noussut kaksinkertaiseksi aiemmasta. Se on painokustannuksista puolet. 50 prosentin, jopa yli, korotus painohintaan vuodessa on kuitenkin valtava nousu. Kun siihen vielä lisätään jakelun kallistuminen polttoaineiden hintojen nousun myötä, lehtitalojen ratkaisut on helppo ymmärtää.
Samalla kun kustannukset karkaavat käsistä, tilausten määrä vähenee. Digisisältöjen tilaushinta on vain puolet paperilehdestä, ja ilmoituksista saadaan vain murusia siitä mitä painetusta lehdestä.
Edellä mainittu yhtälö pakottaa kulusäästöihin ja toimintojen tehostamiseen. Kustannustalojen sisäisen ja ulkoisen yhteistyön kautta voidaan samoja sisältöjä käyttää eri lehdissä ja säästää näin toimituksen kuluja.
Myös sivunvalmistuksen ja muun yhteistyön avulla kuluja on voitu vähentää.
Kun säästöjä on tehty jo yli vuosikymmenen, alkavat keinot olla sellaisia, että ne vääjäämättä vähentävät maakunnallisten lehtien journalistista merkitystä.
Maakunnallisen vallan vahtikoiran haukkuminen heikkenee väkisinkin. Vaikka yhteistuotannoilla tähdätään siihen, että kotitoimitukset voivat keskittyä paikallisiin ja maakunnallisiin, ei tavoite sellaisenaan toteudu.
Tänä päivänä toimittaja joutuu tekemään sisältöjä moniin digikanaviin. Se hajottaa tekemistä niin, että syventävään journalismiin jää vähemmän aikaa.
Monissa eri tutkimuksissa käy ilmi, että kriittisen journalismin väheneminen synnyttää poliittisessa päätöksenteossa moraalikatoa.
Vahva maakunnallinen ja paikallinen media edistää monella tavalla demokratiaa. Toisaalta se toimii julkisen vallan vahtina. Se lisää myös yhteiskunnallista tietoutta ja aktivoi ihmisiä osallistumaan. Vähän mutkia oikoen voi sanoa, että mitä vahvempi on maakunnallisen ja paikallisen lehdistön asema, sen aktiivisemmin ihmiset äänestävät.
Huoli maakunnallisen ja paikallisen lehdistön näivettymisestä tunnustetaan laajasti. Paljon esitetään kauniita korulauseita lehdistön tärkeydestä demokratian vaalijana, mutta käytännössä toimitaan jopa päinvastoin.
Kymmenisen vuotta sitten sanomalehtien tilauksille säädettiin 10 prosentin arvonlisävero. Posti taas nostaa vuosittain lehtien jakohintoja, heikentää palvelujen laatua ja jakaa omistajalleen valtiolle vuodessa kymmeniä miljoonia euroja osinkoja.
Suomessa ei myöskään tunneta vastaavia lehdistötukia kuin muissa pohjoismaissa. Median valtakunnallisia toimintaedellytyksiä ei paranna sekään, että kokoomus ja perusuomalaiset aikovat leikata Ylen rahoitusta.
No, ainakin osa säästöistä tulisi lohkaista maakunta- ja paikallislehdille.
Loading ...
