Ruotsin radion (SR) suomenkielisen uutistoiminnan alku 1965 oli mutkikas. Taustalla oli voimakas Ruotsiin suuntautunut muuttoliike. Ruotsiin muuttaneet suomalaiset tarvitsivat uutispalvelua omalla äidinkielellään.
SR:n piirissä ei ollut halua palveluun. Yleisradion uutispäällikkö Ralf Friberg sai läpi koeuutislähetykset ”valkoisen valheen” avulla. Friba maalasi SR:n uutispäällikölle kauhukuvan tulevasta: Ruotsin siirtyessä oikeanpuoleiseen liikenteeseen maa olisi kaaoksessa kolareista, joita muutoksesta tietämättömät suomalaiset aiheuttaisivat.
Suomen uutisosuus lisättiin englannin- ja saksankielisten uutisten jatkoksi. Tähän työhön Friba lähetti minut Tukholmaan.
Muutin vaimoni Annelin ja vajaan kaksivuotiaan Satu-tyttäreni kanssa ”Tukholman Kulosaareen”- Lidingöön. Ajoin arkiaamuisin radiotaloon ja valmistelin osani lähetyksestä. Klo 8.30 lähetysvartin jälkeen päivä oli vapaa.
Se täyttyi jutuilla, joita tein avustajana lahden taakse Päivätarjottimeen, Päivän peiliin jne.
Mieliin jääneitä poikkeuksia rutiineista olivat mm. pääministeri Tage Erlanderin soutelumatka Harpsundin lammikolla, kun tämä halusi rentoutua hieman tiukan kokouksen ilmapiiristä. Samoin Louis Armstrongin haastattelu viileän sateisen elokuun iltana Grönä Lundissa. Pukuhuoneen viileydessä tauolla hän vastasi hampaat naurusta loistaen kysymykseeni, miltä Pohjolan sää tuntuu: ”Baby it´s cold outside…”
Tai Cassius Clay Arlandan lentokentällä. Sankari oli kuuluisa siitä, että hän tapaa median vain pressitilaisuuksissa. Anna-Liisa Anttila halusi kuitenkin miehen äänen heti suoraan lähetykseensä.
Pieni sinikeltaisista kukista koottu kimppu, johon mikrofoni oli kätketty, kädessäni tungin koneen rappusten alaportaalle, lykkäsin kimpun hänen suureen kouraansa ja hihkaisin- ”Wellcome to Sweden Mr. Clay.” Ja perään pari mitäänsanomatonta kysymystä ja niihin ”kaikkein suurimmalta” vastaukset, joita voinee pitää lähinnä ääninäytteinä.
Ari Valjakka
toimittaja-emeritus