Ulkosuomalaiskoulujen edustajat kävivät tapaamassa opetusministeri Li Anderssonia. Virkamieskeskusteluissa oli ollut havaittavissa pientä ymmärrystä koulujen ongelmien suhteen, joten ministerin tapaamiselta odotettiin paljon.
Lopputulos oli käytännössä nolla. Ilmeisesti ministeri kohteliaasti kuunteli koulujen huolia, oli kuulemma joku aika sitten lukenut joitain asioihin liittyviä papereitakin. Lopputuloksena päätettiin asettaa työryhmä miettimään ulkomaankoulujen lainsäädäntöpohjaa. Työryhmä perustetaan aikaisintaan vuoden kuluttua. Hävettävää pään pensaaseen työntämistä.
Käsitys Li Anderssonista toimeen tarttuvana kansainvälisyyttä ymmärtävänä ministerinä muuttui kerrasta. Edeltäjänsä Sanni Grahn-Laasonen sentään valmisteli asiaa, mutta aika loppui kesken. Andersson siivosi koko vyyhdin nätisti maton alle piiloon.
Seuraukset ministerin välinpitämättömyydestä näkyvät välittömästi Aurinkorannikon suomalaisyhteisössä. Todennäköisesti ensi maanantaina koulun kannatusyhdistyksen hallitus päättää jäädyttää uuden koulun rakennushankkeen. Seuraavan kerran se ehkä otetaan esille, jos perustettava työryhmä joskus tulevaisuudessa saa jotain järkeä oppilaaksi oton sääntöihin.
Koulupaikoista on pula, se vaikeuttaa suomalaisten yritysten laskeutumista Aurinkorannikolle. Tänne töihin tulevat vanhemmat haluavat taata lapsilleen korkeatasoisen suomalaisen koulun. Valtio ampuu itseään polveen, jollei niskaan, vaikeuttamalla näitä mahdollisuuksia.
Onneksi Aurinkorannikolta löytyy toimeliaita yrittäjiä, jotka pystyvät paikkaamaan vajausta. Fuengirolan kotikoulu ja muut saman tyyppiset järjestelyt mahdollistavat koulunkäynnin, vaikka ”virallisessa” koulussa onkin täyttä.
Koska valtio ei halua tarjota koulutuspaikkaa kaikille halukkaille ulkomailla, on syytä ryhtyä levittämään aktiivisesti tietoa vaihtoehtoisista malleista. Suomeen on saatava läpi viesti siitä, että vaikka Aurinkorannikon suomalaisessa koulussa ei ole tilaa, koulunkäynti onnistuu kyllä.
Pääkirjoitus
Loading ...
