Kun ensimmäisen kerran lähdin Suomesta 1980-luvulla, maa oli yhtä ankea kuin muut Neuvostoliiton satelliittivaltiot. Presidentti Mauno Koivisto oli vasta purkamassa edellisen presidentin venäläisiä mielistelevää diktatuuria.
Avonaiset rajat antoivat Suomelle pienen etumatkan muihin satelliittivaltioihin verrattuna. Entiset neuvostotasavallat joutuivat jopa luomaan demokratiansa alusta, kun taas Suomelle riitti YYA-sopimuksen irtisanominen. Mieliala koheni koko Itä-Euroopassa.
Nyt tuntuu taas siltä, että painostava 80-luku on hiipinyt takaisin Suomeen. Ilmapiiriä synkentää
niin hallitus kuin oppositio.
Hallitus uhkaa kiristää koronarajoituksia ja ajaa yrittäjiä epätoivoon, vaikka Suomen ilmaantumisluku on tätä kirjoittaessa 65, kun taas Málaga Capitalissa se on 731, mutta siitä huolimatta espanjalaiset eivät suostu sulkeutumaan koteihinsa. Elämän on jatkuttava katastrofin keskellä – eivät kaupunkilaiset piiloutuneet sodan aikana poteroihinsa, vaikka vastassa oli paljon pelottavampi vihollinen pommikoneineen.
Kapitalistipuolue kokoomuksen pitäisi haastaa hallituksen rajoitukset. Hallitus voisi antaa periksi, koska sillä on vielä lunastettavana työllisyystavoite. Aito politiikka ilman koronakonsensusta auttaisi niin yrittäjiä kuin työntekijöitä.
Myös perusuomalaisten kannatuksen nousu tilastokärkeen kertoo Suomen pysähtyneisyydestä. Äärioikeisto oli muualla maailmassa muodissa jo viitisen vuotta sitten.
Parin viikon takainen Capitol-kukkulan terroristi-isku demokratiaa vastaan näytti, mihin vihamielisyys johtaa. Ehkä persujen kannatus johtuu siitä, että älykkäät nuoret naiset ovat ”kuohinneet” keski-ikäisten miesten pallit.
Kokoomuksen olisi aika aloittaa demareiden kirittäminen aidolla oppositiopolitiikalla. Perussuomalaiset voisivat auttaa siinä lopettamalla populistisen räksyttämisen.
Mika Heikkilä
Loading ...
