Taannoisen Gloria-myrskyn aikana mieleeni palasi jälleen ajatus, että pitäisi hommata sellainen ilmankuivain. Kun sataa viikon putkeen, niin sisälläkin pitäisi olla kidukset.
Taas siinä kävi kuitenkin karitapiot, eli myrskyn jälkeen tuli poutasää, ja ilmankuivain jäi ostamatta.
Tämän viikon tiistaina olin valmistautunut nauttimaan aurinkoisesta talvipäivästä ja meteorologien lupaamista yli 20 lämpöasteesta. Sen sijaan päädyin nauttimaan merisumusta, neljän metrin näkyvyydestä ja riittävästä kosteusprosentista sekä sisällä että ulkona.
Oli aika toimia. Nyt se ilmankuivain ostetaan.
Modernina miehenä sujautin itseni kännykällä paikallisen rautakaupan nettisivulle ja löysin sopivan. Eli halvan.
Perillä kaupassa kävi ilmi, että kyseisestä tuotteesta oli valikoimissa pelkkä hintalappu hyllyn reunassa. Vaan eipä hätää, lisää olisi tulossa. Seuraavana päivänä takaisin toteamaan, että nyt ei ole enää edes hintalappua hyllyssä.
Tillilihan sitkeydellä hankittu espanjantaito käyttöön ja myyjän juttusille. Kännykkä ja nettisivu tietysti apuna.
– Katopa Javier kun tämmösen haluisin. Eilen oli vielä tuossa hintalappu, mutta ei ole enää.
– Juu, meillä onkin näköjään nyt vaan näitä kalliimpia.
– No mites Javier kun täällä teidän nettisivulla sanotaan että tilaamalla saa?
– Juu, se tarkoittaa että sun pitää itse tilata se netistä ja pyytää toimitus tänne liikkeeseen.
– Ai. Mutta kun tässä samassa sanotaan, että ei voi tilata netistä? Että liikkeestä pitää tilata.
– No niinpä sanotaankin. Onpa jännä. Mutta ei sitä kyllä täältä voi tilata.
Vedetään siis vissiin jatkossakin olohuoneessa snorkkelilla.
Potutukseen kävin ostamassa Kukosta ruunepertin tortun. Sen kuuluukin olla kostea.
Janne Leipijärvi
Loading ...
