Olavi Turusella oli kaksi veneilyyn liittyvää unelmaa. Toinen niistä toteutui jo 20 vuotta sitten. Toisen toteutumiseen vaadittiin apua maailmanlaajuiselta pandemialta.
– Se ei olisi koskaan toteutunut ilman koronaviruksen tuottamaa joutoaikaa, sanoo Olavi Turunen suoraan.
Hän viittaa kirjaan joka on välissämme pöydällä. Kirjan nimi on Unelma kesämaasta. Se kertoo Olavi Turusen ja hänen vaimonsa Ulla Turusen huikeasta seikkailusta veneellä läpi Euroopan. Siis läpi, ei ympäri. Jokia ja kanavia myöden Puhoksesta Etelä-Ranskaan ja takaisin.
Alkuperäinen unelma ja suunnitelma ulottui jopa hieman pidemmälle, vaan ainahan kaikki ei mene täysin suunnitelmien mukaan. Mutta ennen sitä, palataanpa ajassa reilusti taaksepäin.
Veneilystä tulee harrastus
Olavi Turusen innostus veneilyyn syttyi jo poikavuosina.
– Ensimmäinen kosketus oli isäni ostama pieni viittavene, jota kunnostimme velipoikieni kanssa. Sillä alkoivat lähivedet Kiteellä käydä tutuiksi, Olavi Turunen kertoo.
Aikuisemmalla iällä kipinä veneilyyn leimahti uuteen liekkiin ja 80-luvun alussa aika oli kypsä ensimmäisen oman veneen rakentamiselle.
– Keväällä 1982 hankin 8-metrisen puolivalmisteen, jonka valmiiksi kasaamisessa menikin sitten lähes kaikki vapaa-aika seuraavan vuoden.
Valmistuessaan keväällä 1983 vene sai nimekseen Olliboy1, ja siitä muodostui keskeinen osa perheen lomien ja vapaa-ajan viettoa seuraaviksi kuudeksi vuodeksi.
Keväällä 1989 Olliboy1 myytiin Jyväskylään ja Olavi Turusen mielessä oli nopeampi vene, jolla pääsisi ripeästi vähän kauemmaskin. Valinta osui 9-metriseen liukuveneeseen, jonka mies rakensi jälleen puolivalmisteesta.
Vene sai nimekseen Olliboy2 ja se palveli Turusen perhettä muutaman vuoden. Se ei kuitenkaan koskaan noussut Olavi Turusen suosikiksi.
– Se oli lopulta liian nopea minun makuuni. 23-28 solmun matkanopeus oli optimi Olliboy2:lle, mutta ei siinä vauhdissa esimerkiksi ehdi maisemia ihailla niin kuin me olisimme halunneet.
Kolmas Olliboy toden sanoo
Veneilyvuosien varrella Olavi ja Ulla Turusen puheissa alkoi elää unelma pidemmästä reissusta, joka luonnollisesti vaatisi toisenlaisen veneen.
– Saimaa oli kierretty moneen kertaan, samoin Suomenlahti ja sen rantakaupungit olivat tulleet tutuiksi. Halusimme lähteä seikkailulle, Olavi Turunen kertoo.
Suunnitelmaksi muodostui lopulta ajaa veneellä Helsingin, Ruotsin ja Tanskan rannikoiden kautta Saksaan ja siitä jokia ja kanavia pitkin läpi Euroopan aina Espanjan Aurinkorannikolle ja Fuengirolaan asti talvehtimaan, ja keväällä takaisin Suomeen.
Suunnitelman toteuttamiseksi tarvittiin uusi vene, Olliboy3. Tällä kertaa Turunen halusi varmistaa, että tilat ja mukavuudet riittävät varmasti pidemmälläkin reissulla. Sopiva aihio – 14-metrinen, 4,2 metriä leveä teräsrunkoinen vene – löytyi Helsingistä, missä eräällä kipparilla oli jäänyt hanke kesken. Neuvottelujen jälkeen hinnasta sovittiin ja vene siirrettiin Helsingistä Puhokseen, ja näin Turunen kävi kiinni melkoiseen urakkaan.
– Kaikkiaan Olliboy3:n rakentamiseen meni kolmen vuoden vapaa-ajat. Se oli selvästi suurin ja haastavin projekti mitä olen koskaan tehnyt, Olavi Turunen muistelee.
Seikkailu voi alkaa
Syksyllä 2001 kaikki oli lopulta valmista ja Turuset aloittivat vuorotteluvapaiden mahdollistaman seikkailun kohti Keski-Eurooppaa ja lopulta Välimerta. Siitä muodostui matka, jolla joenmutkat eivät suinkaan olleet ainoita mutkia. Määränpääkin jouduttiin vaihtamaan lennosta.
– Olimme jo ennen tätä seikkailua käyneet Fuengirolassa ja tykästyneet paikkaan. Täällä oli myös sopiva huvivenesatama, joten meidän mielestämme tämä oli itsestäänselvä valinta kohdesatamaksi, Olavi Turunen kertoo.
Toisin kuitenkin kävi.
– Kun sitten aloimme soitella sataman virkailijoille venepaikkaa varataksemme, kävi ilmi ettei meidän veneemme kokoiselle alukselle ole vapaita paikkoja ja jonotkin ovat julmetun pitkät.
Venepaikat todella osoittautuivat melkoiseksi kannoksi Turusten kaskessa. Monet satamat olivat joko aivan täynnä tai sitten hinnat hipoivat pilviä. Lopulta talvehtimisen kannalta suotuisa satama löytyi Ranskasta, Valencen kaupungista, vajaat pari sataa kilometriä Marseillesta pohjoiseen.
Kevätauringon lämmitellessä Turuset suuntasivat Olliboy3:n kokan kohti pohjoista ja kotisatamaan ankkuroitiin toukokuussa 2002. Euroopan halkova matka oli täynnä monenlaista seikkailua ja tarinaa. Oli kivikolle ajoa, veneeseen murtautumista ja vaikka mitä. Näihin kokemuksiin liittyy Olavi Turusen toinen unelma, joka toteutui vasta viime vuonna.
Unelma kesämaasta
– Halusin tietysti kertoa kaikille niistä uskomattoman hienoista kokemuksista joita koimme reissullamme. Haaveilin pitkään kirjoittavani kirjan, mutta ei siihen koskaan tuntunut olevan aikaa, Olavi Turunen kertoo.
Vaan sittenpä tuli vuosi 2020 ja koko maailman pysäyttänyt pandemia, joka toi tullessaan kosolti luppoaikaa. Niinpä hän tarttui tuumasta toimeen.
– Halusin kertoa ja todistaa mitä voi saada aikaan, jos on luja usko, tahto ja on motivoitunut pitkäjännitteiseen, suuria uhrauksia vaativaan unelmien toteuttamiseen. Kuten tiedetään, veneilijät pitävät lokikirjaa kaikista tapahtumista vesillä ollessaan. Niin teimme mekin ja aina saatuamme paatin laituriin kirjoittelimme kokemukset muistiin. Näin oli mahdollista kirjoittaa jälkikäteen tarkastikin tapahtumista, Turunen kertaa kirjan syntyvaiheita.
Oman muistelun ohella nyt siis muillakin kiinnostuneilla on tilaisuus lukea Turusten vaiheikkaasta seikkailusta.
Tämän suuren seikkailunsa jälkeen Turuset jatkoivat veneilyharrastuksen parissa vielä useita vuosia, mutta sittemmin vene on vaihtunut hieman vakaampaan vapaa-ajan asuntoon.
– Olemme nyt kolme vuotta olleet karavaanareita. Meillä on Suomessa odottamassa oikein mukava matkailuauto, jolla kiertelemme kesäistä Suomea, kunhan sen aika taas on, Olavi Turunen toteaa.
Kuka?
- Olavi Turunen
- Kotoisin Kiteeltä
- 74 vuotta
- 22 vuotta Aurinkorannikolla
- Suomelan puheenjohtajana 2013-2018
- Harrasti veneilyä 40 vuotta
- Rakentanut kolme venettä
- Viimeiset kolme vuotta karavaanari
Loading ...
