Suorituskeskeisessä työelämässä ja arjessa ”Tulos tai ulos” on yksi aiemmin opittu termi. Työmäärät ja -ajat olivat pitkät, niin yrittäjällä kuin työntekijällä. Tätä aiemmin vielä yleensä ura tehtiin yhdellä alalla ja useasti myös samassa työpaikassa.
Nyt keskustellaan työn järjestämisestä muun muassa työajan lyhentämisellä, mikä on mielestäni hyvää keskustelua ja tutkimustulokset osoittavatkin, että työteho ja luovuus vaativat enemmän palautumista, kuin aikaa itse työn äärellä.
Huolestuttavana näyttäytyy enemmänkin se, että työmotivaatio ei ole monella enää hyvä sosiaali- ja terveydenhoitoalalla. Syynä ovat suurelta osin varmasti huonot työolot, resurssivajeet ja alhainen palkka. Työtä on vaikea tehdä ammatillisesti hyvin ja eettisesti kestävällä pohjalla, kun käsipareja on liian vähän.
Samanaikaisesti tässä työntekijä- ja ammattilaispulassa on tullut esille ilmiö, kun työvoimapulaa potevien alojen ammattilaiset shoppailevat työpaikoista ja vaihtelevat työtä, ajattelematta pidemmin itse työn vastuullisuutta, koskien asiakkaita tai työyhteisöä.
Tämä itsemääräämisoikeuden tärkeä aspekti on myös kenties ymmärretty niin, että on oikeus ajatella enemmän lähtökohtaisesti, miltä minusta tuntuu, tai koenko työtehtävän riittävän mieluisena. Tämä vahva hedonistinen ajattelu työelämässä on tuonut varjopuolia meidän suhtautumiseemme työhön ja työn opiskeluun.
Esimerkkinä opiskelumaailmasta tulevissa harjoittelijoiden asenteissa jo koulumaailmasta näkyy jopa työelämäharjoittelussa valikoivana työhön tarttumisena, oman aikatalutuksen tekemisenä ja suurina poissaoloina. Opiskelijat tietävät hyvin oikeutensa, mutteivät vastuusta läheskään yhtä vahvasti.
Eri koulutusalat hakevat opiskelijoita ja kilpailu on jo pääsykokeista alkaen kova. Kääntöpuoli on sitten, kun työntekijä tai opiskelija on tunnollinen ja vastuuntuntoinen, joskus jopa yli oman voinnin ja jaksamisen. Tällöin esimiestyössä tuo hedonistisen ajattelun lisääntyminen kääntyy epäluottamukseksi ja vahtimiseksi korkeasti koulutetuillakin aloilla. Shoppailu ja työntekijän ”markkinat” aiheuttavat myös sitoutumattomuuden lisäksi käänteistä epäluottamusta, niitä tunnollisia työntekijöitä ja opiskelijoita kohtaan.
Oravanpyörä on valmis. Mikä on riittävä vapaus ja luottamus, sekä mikä on sopivaa omien oikeuksien sekä etujen valvontaa? Tuntuu, että kaikki puhuvat oikeuksista ja vastuut unohtuvat. Mitkä ovat opiskelijan, työntekijän, työnantajan ja esimiehen vastuut? Meidän on tärkeä arvostaa luotettavia työnantajia ja opinahjoja yhtä lailla kuin työntekijöiden osaamista ja vaalia heidän jaksamista ja yhteistä luottamusta.
Loading ...
