Suomessa käytetty malli niin työhön kannustamisessa kuin monissa muissakin toimissa on keppi ja porkkana.
Hallituksen työttömien kannustus perustuu vahvasti keppiin. Hallituksella on vahva usko siihen, että ansiosidonnaista työttömyysturvaa leikkaamalla saadaan ihmiset hakemaan töitä aikaisempaa hanakammin. Samoin opiskelijoiden etujen kaventamisen uskotaan nopeuttavan valmistumista.
Aika näyttää, miten käy. Toivon mukaan keinot tuovat ne paljon puhutut 100.000 uutta työpaikkaa.
Oppositiosta on huudettu tavan takaa, että hallitus leikkaa kaikkein heikompiosaisilta. Näin ei asia ole. Esimerkiksi kansaneläkkeellä tai työkyvyttömyyseläkkeellä olevat saavat täyden indeksikorotuksen.
Kun asuntotukea leikataan ja muitakin etuisuuksia kavennetaan niiltä, jotka elävät tukien varassa, niin viimesijaiseen tukeen eli toimeentulotukeen tehdään korotuksia niin, ettei kaikkein heikompiosaisten tulot heikkene.
Edellä kerrotut linjaukset korostavat hallituksen pyrkimystä saada työttömät töihin ja osa-aikatyötä tekevät kokopäiväisiin tehtäviin.
Lähes ilman huomiota työllisyystalkoissa on jäänyt työttömyyden ja osa-aikaisen työnteon tarkempi analysointi. Monet haluavat tehdä kokopäivätyötä, mutta niitä ei ole tarjolla. Esimerkiksi kauppa ja monet palvelualat tarvitsevat osa-aikaisia työntekijöitä. Näin siksi, että työkuorma vaihtelee.
Kun sitten avataan työttömyyden kovaa ydintä, niin sieltä paljastuu alueellista kohtaamattomuutta, osaamisvajetta, tarjottu työvoima ei kelpaa, osatyökykyisyyttä jne. On myös määräaikaisesti lomautettuja ja kausityöntekijöitä.
Suomessa ammatti-ihmisten ja osaajien työttömyysjaksot jäävät nykyiselläänkin lyhyiksi, kolmeksi kuukaudeksi tai alle.
Pitkäaikaistyöttömiä, joita on lähes puolet työttömistä, nuo edellä mainitut työllistymisen esteet koskevat erityisesti.
En ole juuri kuullut tai lukenut hallituksen toimista pitkäaikaistyöttömien työllistämiskeinoista: kurssituksista, kuntoutuksesta, uudelleen kouluttamisista tai tukityöllistämisen tehostamisesta.
Iso kysymys on myös se, miten saadaan arviolta parin sadan tuhannen työikäisen ihmisen joukko työelämän piiriin. Nyt he eivät ole työvoimatoimiston tai edes Kelan asiakkaina.
Suomen hallituksen toimista saa yksioikoisen kuvan siitä, että työttömät tai osa-aikatyötä tekevät laskisivat vain sitä, miten ei tarvitsisi mennä töihin tai tehdä enempää, kun korvauksista saa lähes saman.
Aika kylmää matematiikkaa. Uskaltaisin väittää, että jopa merkittävä osa työttömistä haluaa mennä töihin oman osaamisensa ylläpitämiseksi ja siksi, ettei työhistoriaan tule tyhjiä jaksoja. Työ on monelle suomalaiselle arvo sinänsä. Se on myös itsetuntokysymys. Status työntekijän ja työttömän välillä ei ole ihan pieni asia.
Suomen yhteiskunnan yhtenäisyyden kannalta ikävää on ihmisten jakautuminen meihin, työtätekeviin veronmaksajiin ja heihin, työttömiin, jotka näitä verovaroja laiskuuttaan ja hyvän turvan varassa kuluttavat.
Suomen vahvuutena pidetään kansakunnan yhtenäisyyttä eli sitä, että kaikki tuntevat kuuluvansa osaksi kokonaisuutta. Tämä on ollut varallisuudesta, ammatista tai oppiarvoista riippumaton ominaisuus.
Miten sen käy, kun leimakirveet heiluvat ja valtion ylimmän johdon toimet pikemminkin voimistavat leimaamista kuin vähentävät sitä.
Loading ...
