1980-luvun lopulla olin opintomatkalla tutustumassa Kalifornian piilaaksoon ja Stanfordin yliopistoon. Yliopistossa kaksi tutkijaa esittelivät innostuneesti keksintöään.
Tietokone oli yhdistetty televisioruutuun ja he kirjoittivat ruudulle kysymyksen, johon parin kilometrin päässä olevassa toisessa kampuksen rakennuksessa ollut tutkija vastasi. Tätä jatkui jonkin aikaa. Itse ajattelin, että siinä ei ole mitään järkeä. Puhelimella vuorovaikutus olisi mielestäni sujunut paljon paremmin.
Vasta vuosia myöhemmin sain tietää, että nuo kaverit kehittivät internetin, joka muutti koko maailman! Siitä opin, että kannattaa olla nöyrä kaikelle uudelle. Pienestä alusta voi kehittyä jotain merkittävää.
Tänä päivänä ollaan robotiikan ja tekoälyn alkumetreillä. Monia uusia innovaatioita kehitetään vauhdilla: keskustelevat robotit, laajennettu todellisuus, nelikopterit, kehon analysaattorit ja biosirut, puheen- ja hahmontunnistus, robottiautot, tavaroiden ja elinten 3D-tulostus, keinotekoinen lihas ja iho, keinotekoinen liha. Ne muuttavat tulevaisuuttamme internetin tavoin.
Toki uutta teknologiaa voidaan käyttää hyvään ja pahaan. Kännykkä on jo lähes kasvanut kiinni käteen, emme tule toimeen ilman sitä. Elämme digi- ja huomiotalouden aikaa.
Peleihin ja virtuaalimaailmassa vaelteluun voi jäädä koukkuun. Tulee riippuvaiseksi. Aikamme nopeine hakukoneineen ja pätkätietoineen tekevät lyhytjänteiseksi. Kaikki tulee saada nyt ja heti.
Toki tekniikka ja ihminen yhdessä ovat huikea mahdollisuus. Voidaan hyödyntää kummankin parhaat puolet. Koneet kykenevät käsittelemään valtavia määriä dataa ja toimivat loogisesti. Inhimillisiä virheitä ei synny.
Ihmisen vahvuutena taas on kyky reagoida odottamattomiin tilanteisiin, luovuus sekä ennen kaikkea empatia ja inhimillisyys. Kone ei innostu mistään. Se vaan tekee väsymättä sille annetut tehtävät.
Marjatta Jabe
Loading ...
