Minulla on ollut tapana piirtää itse joulukortit. Suomalaisen joulun tunnelmaa: lunta, tähtiä, kirkon tornia. Postitus on siirtynyt vuosi vuodelta aikaisemmaksi. Sille ei kukaan voi mitään, kilpailijanahan on nykyaikainen tietotekniikka. Muut se muistaa, mutta ihmisen huonommin.
*
Nyt tuntuu olevan edessä erilainen joulu. Sen puitteita määrittää julkinen valta. Se sanoo Suomessa ja muualla, kuinka monta ihmistä voi joulupöydässä istua. Ehkä juomat voi kuitenkin jokainen perhe valita itse, ainakin Espanjassa. Tunnelman ydin on kuitenkin siinä, että tulevaisuus on kysymysmerkki.
Miten se niin voikaan olla?
Ei tämä tilanne ole aivan uusi. Vanhemmilla ikäluokilla on muistoja sodanjälkeisten vuosien epävarmuudesta. Epidemiatkin, siis kulkutaudit, ovat tuttuja satojen vuosien ajoilta. Espanjan tauti 1910- ja 20-lukujen vaihteessa tappoi Suomessakin jotakin 30.000 ihmistä. Se ei ollut mikään Espanjan valtion tauti, vaan Amerikassa syntynyt sen ajan korona. Espanjan tiliin se tuli kai siksi, että maa ei osallistunut ensimmäiseen maailmansotaan ja oli siksi kyvytön laittamaan portteja kiinni maan rajoilla.
*
Raskas kysymys uudistuneessa Euroopassa on nyt se, kuinka maailma voi mennä kaaokseen, vaikka kaiken piti olla hallinnassa. Kyllähän yksi kulkutauti (!) saadaan järjestykseen, kun on Bryssel! Eurooppaa on alettu hallita teoreettisten mielikuvien pohjalta, olettaen että kaikki ymmärtävät tilanteet samalla tavalla. Valtiot eivät kuitenkaan pääse eroon tuhansien vuosien historiastaan. Jos et ymmärrä sitä eurooppalaisen kehityksen pohjalta, katso Lähi-itään. Paras ajankuva löytyy edelleen Mika Waltarin Sinuhe egyptiläisen sivuilta.
Toinen hyvä selittäjä on J.K. Paasikivi, jonka syntymästä tuli juuri kuluneeksi 150 vuotta. Hänen linjansa oli tuntea naapurit ja elää realiteettien mukaan. Paasikiven linja oli suuri saavutus, kannattaa sitä vieläkin muistaa.
*
Siis: Hyvää joulun aikaa. Hyvä sanoma on, että paremmaksi tämän on nyt pakko muuttua, ennemmin tai myöhemmin.
Jarmo Virmavirta